Kaikki alkoi kesällä, kun Romu alkoi ontua oikeaa etutassuaan (en nyt juuri pysty muistamaan, mainitsinko asiasta jotain täälläkin). Eläinlääkärillä Romu ei näkyvämmin ontunut, joten vian määrittely oli hieman hankalaa. Lopulta anturoiden välistä löytyi aristava kohta, jossa lääkäri epäili olevan tikun tai muun röhnän. Sitä sitten sörkitiin, mutta mitään sieltä ei löytynyt. Hoidoksi lääkesalvaa. Ontuminen ei kuitenkaan loppunut, vaan muutti muotoaan: Romu ontui rasituksen jälkeen ja esimerkiksi noustuaan ylös maattuaan tovin.
Ei muuta kuin uudelleen lääkäriin. Nyt sitten tutkittiin oikein perusteellisesti ja otettiin röntgenkuvat. Vaiva paikallistui kyynärniveleen. Röntgenissä ei kuitenkaan näkynyt mitään oikein selkeää syytä. Lääkäri halusi antaa kuvat vielä kokeneemmalle ortopedille tutkittavaksi, mutta diagnoosiksi kirjattiin "mahdollinen varislisäkkeen fragmentaatio". Kokeneempi ortopedi suositteli CT-kuvien ottamista, jotta asiat näkisi paremmin.
Kuvat olisivat olleet älyttömän hintavat, enkä tiedä, pystyisikö tuolle tekemään mitään. Jos siellä olisi irtopala, se olisi kai näkynyt jo röntgenissä? Olen edelleen epätietoinen, kun en tiedä, mitä tehdä ja miten toimia. Ainakin levossa Romu pitäisi pitää, siksi se siis on evakossa. Kyllä riipi luovuttaa koira pois. En ole nähnyt Romua kuin pari kertaa, kun itseni on helpompi kestää tilannetta, kun en koko ajan ole näkemässä sitä.
Huolestuttaa. Huolestuttaa, mitä Romulle tapahtuu; tuleeko siitä vielä jotain, voiko sen kanssa harrastaa, voiko se vielä elää täyttä mudin elämää... Ja ennen muuta: sopeutuuko se enää laumaamme oltuaan niin kauan pois?
Onneksi Romu itse on autuaan tietämätön tästä kaikesta. Se kai nauttii olostaan Miehen vanhempien luona. Se on päässyt taas veneellä Saareen Savossa ja saaristoon mökkeilemään täällä kotikulmilla.
Ja ai niin: Jukola-pennut täyttävät tänään kokonaista yhdeksän kuukautta! Onnea kaikille sisaruksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti