Jaakotus

Ajattelin, että kirjoittelen maanantaisista tekniikkatreeneistä oman postauksensa ja loput viikon treenit sitten niputan yhteen ja samaan tekstiin. Tämä lähinnä siksi, että haluan tarkemmin eritellä, mitä tekniikkakurssilla on tehty.

No, tänään teimme jaakotuksia. Termi oli tuttu, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä se käytänössä tarkoittaa. Vaikealta se kuulosti, joten olin vähän epäileväinen koko jutun suhteen. Mutta noin lyhykäisyydessään jaakotuksen tarkoituksena on vähän jarruttaa koiraa ja saada se kääntymään hypyn jälkeen samaan suuntaan kuin mistä se tuli. Koska selittäminen omin sanoin tuntuu vaikealta, kopioin agiwikistä määritelmän:
""Jaakotus" on eräs keino saada koira kiertämään hyppyesteen johde lyhyintä mahdollista reittiä.
Juuri ennen koiran ponnistusta hypylle ohjaaja alkaa kääntää selkäänsä kohti hyppyä vastapäivään koiran linjaan nähden. Koiran puoleinen käsi pysyy ohjauksessa kunnes koira on laskeutunut. Laskeutumisen jälkeen välittömästi ohjaajan käännös on valmis ja hän jatkaa liikettä suoraan. Näin saadaan koira kääntymään mahdollisimman tiukasti."

Eli ohjaus jatkuu hypyn jälkeen samalla kädellä kuin millä koira on alun alkaenkin esteelle ohjattu. Tämähän oli oikeasti (ainakin noin teoriassa) paljon helpompaa kuin luulin tai pelkäsin! Ja koska Jekku on pieni koira, se kääntyy kovin helposti siivekettä viistäen. Se myös yllättävän kivasti hoksasi jutun juonen. Ja minäkin hoksasin! Olin aivan varma, etten saa omaa liikettäni koordinoitua oikein, mutta sainhan. Ihan eri juttu sitten taas on se, miten tämä sujuu tositoimissa radalla vauhdissa. Mutta se on eri juttu sitten taas se.

Ennen jaakotuksia teimme Tuulian kanssa takaaleikkauksia. Ne ovat ehkä vähän vaikeita. Teimme vain yhden hypyn takaa, jolloin en saanut Jekkuun tarpeeksi vauhtia jotta se olisi irronnut kuunnolla, ja niinpä minä ajauduin turhan lähelle estettä, jolloin koko kuvioista tuli kovin töksö. Kun otimme vauhtia toisen hypyn takaa, rytmitys oli paljon parempi. Mietin, että ehkä pitäisi treenata pitkästä aikaa enemmän eteenpäin irtoamista ja sitten vasta takaaleikkauksia.

Mutta kivaa oli, taas kerran! Tosin itselleni tuli vähän laiska olo, kun jätin takaaleikkaukset muutamaan kertaan ja jäin vain hengailemaan ja odottelemaan vaihtoa. En viitsinyt jankata niitä enempää, kun sain pari onnistunutta suoritusta alle. Ajattelin, että parempi lopettaa, kun on vielä voitolla.

Nyt onkin sitten parin viikon tauko näistä tekniikkatreeneistä, joten jospa ehtisimme sitten treenata tähän astisia kotitehtäviä kuntoon ennen seuraavaa kertaa.