Oho, onpa päässyt tulemaan vähän taukoa postailussa. Syynä hiljaiseloon lienee osittain se, että viime viikon pidimme taukoa treenaamisesta, joten mitään sen kummempaa raportoimisen aihetta ei ole ollut. Joitakin ideoita minulla olisi mielessä, mutta tarvitsisin niihin postauksiin kuvia, enkä niitä taas tällä hetkellä saa ladattua.
Omien, muiden menojeni takia jäi tosiaan viime viikolla Jekun ja Jalon treenit väliin. Viikko vierähti lähinnä lenkkeillessä, leikkiessä ja pienimuotoista kotitottista tehdessä. Eilen sentään kävimme koirapuistossa Jekun kanssa treffaamassa työtoverini schipperketyttöä, josta Jekku tykkäsikin kovasti.
Tällä viikolla pääsemme palaamaan treenien pariin, kun Jekku pääsi tänään ja pääsee perjantaina aksaamaan, ja Jalo puolestaan huomenna tokoon.
Tänään olimme parin viikon tauon jälkeen tekniikkatreeneissä Kelpokoiralla. Teemoina olivat ihmisnuoli ja persjättö. Persjättöä olen opetellut tekemään keväällä ja vähän nyt syksyllä, joten se oli ainakin vähän tuttu juttu. Ihmisnuolesta olin aiemmin kuullut, mutta mitään käryä minulla ei ollut siitä, mikä se oikeastaan on.
No, ihmisnuolella (tai ihmisnuolessa?) käännytään kohti koiraa ja jarrutetaan sen liikettä, jotta koira saadaan kääntymään tiukasti esteen takana. Koiran pitäisi teknisesti saada koottua itsensä hyppyyn ja pyöräytettyä takaosa tiukasti sivulle. Tämä osoittautui sikäli hankalaksi, että Jekku tuppasi oikomaan liikerataansa ennen hyppyä. Ja itselleni jäi vähän hölmistynyt olo, kun en keksi, millaisissa tilanteissa tuota sitten käyttäisi ohjauksena. Tai no, kai sille paikkansa on, vaikkakin kai aika harvoin. Ja tästä päästään toiseen, eräänlaiseen ahdistukseeni: kun en minä tiedä, millaista ohjaustekniikkaa pitäisi missäkin yhteydessä käyttää! Hjälp! Miten radanlukua voisi oppia paremmin?
Seuraavaksi sitten treenasimme persjättöjä. Niistä minä tykkään, kun niiden ideasta olen jotenkin mielestäni saanut kiinni! Johtunee ehkä siitä, että tässä tekniikassa lähinnä riittää se, että kääntää päätä oikealla hetkellä, noin suunnilleen. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten paljon kaikki on katseesta kiinni. Koirat lukevat ensisijaisesti ohjaajan kehon liikettä, sitten katsetta, kolmanneksi kättä ja vasta viimeiseksi ne kuuntelevat sanallisia käskyjä. Ajattelin testata joskus niin, että huidon vaikka vasemmalla kädellä Jekkua esteelle mutta katson oikealle. Katsotaan, toimiiko se. Nyt alkaa vaan olla melkoinen lista kotitehtäviä, joita pitäisi päästä tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti