Uusia tuulia

Nyt sen kai jo voinee paljastaa. Meille on nimittäin tulossa toinen koira! Pennut syntyivät joulukuun lopulla, ja tänään pääsimme vihdoin katsomaan niitä. Oih, aivot meinasivat sulaa niitä katsellessa. Onkohan maailmassa mitään ihanampaa kuin koiranpennut?

Rotuna siis mudi, sellainen unkarilainen paimenkoira, kun kysytte kuitenkin. Vähän ehkä rakkikoiran näköinen. Joidenkin mielestä helvetin ruma, omasta mielestäni aivan ihana! Tuleva pentumme tulee Kilvan kennelistä Ilmajoelta.

Olen hyvin vaikuttunut näkemästäni. Useat rotumääritelmät sanovat mudin olevan pidättyväinen ihmisiä kohtaan. Mutta enpä ole juuri avoimempia koiria nähnyt, kuin tuolla olleet seitsemän aikuista mudia olivat. Meidät toki otettiin vastaan vähän haukkuen, mutta koirat kuitenkin rauhoittuivat pian. Ne kaikki halusivat tulla tervehtimään ja tulla tervehdityiksi. Osa vetäytyi pian omiin oloihinsa, osa taas halusi koko ajan tulla rapsutetuksi. Kiipesipä pari tyyppiä ihan syliin asti. Vaikka tietty pidättyvyys minua koirassa kiehtookin, oli ihana nähdä noin kilttejä ja todellakin avoimia koiria.

Niin, ja sitten oli ne pennut! Ne nukkuivat täysin tyytyväisinä, vaikka ympärillä paineli lauma muita koiria. Tai omassa aitauksessaan ne olivat, mutta kuitenkin. Niiden emo Cafka oli myös luottavainen, vaikka ympärillä oli vieraita ihmisiä ja muita koiria. Kun pennut heräsivät, pääsimme aitaukseen "sossuttamaan" niitä. Pentuja on siis 10, joten voinette kuvitella sitä vipinää ja vilskettä. Miehen varpaita pureskeltiin ja sukkaa revittiin, minun neuletakkiani kiskottiin eri suuntiin samalla, kun syliini kiivettiin ja sormia imeskeltiin. Voih. Pentuja.

Vaikka näin alustavasti on sovittu, että meille tulee pentu ja mikä pentu meille tulee, en ehkä paljasta vielä enempää, ennen kuin varausmaksu on maksettu jne. Palaan kyllä ehdottomasti asiaan mitä pikimmin!