Tänään startattiin tämä vuosi näytelmien osalta; vuorossa oli siis Top Dog Show Turun Messukeskuksessa. Schipperket aloittivat kehässä jo 9.30, mikä oli sinällään oikein kiva, että aikataulu piti ja pääsi vielä ajoissa kotiinkin. Olin pari päivää sitten nähnyt unta, jossa Jekku sai näyttelystä EH:n ja toivoin, ettei kyseessä ollut enneuni. Itse kun toivoin, että josko se serti olisi viimeinkin ajankohtainen meille. Tunnelmani olivat siis vähän ristiriitaiset mutta ennen kaikkea jännittyneet. Kävellessäni autolta kohti Messukeskuksen sisäänkäyntiä mietin, että jos joskus vaan starttaamme virallisissa agilitykisoissa, miten ihmeessä pysyn hengissä jännitykseltäni? Nytkin hermostutti ihan sikana, vaikka näyttelyssä lähinnä vaan kierretään ympyrää tai seistä jökötetään paikoillaan.
Jekku ei ole kai ikinä antanut tuomarin tutkia ja katsoa hampaita niin hyvin kuin tänään! Vähän se koitti venkoilla niin pöydällä kuin maassakin, kun eihän se nyt käy, että pitää seistä paikallaan kymmentä sekuntia kauempaa! Vähän jouduin Jekun asentoa korjaamaan tuomarin katsellessa sitä. Lisäksi minä olin hermostuksissani ja blondipäissäni pihalla, kun tuomari pyysi meitä juoksemaan kolmion muotoisesti. Lähdin liikkeelle miettien, että mihin hittoon nyt pitäisi kääntyä ja koska. No, siitäkin selvisimme. Saimme lopulta laatuarvosanaksi ERIn. Kilpailukehässä (niinköhän sitä kutsuttiin?) Jekku esiintyi ihan kivasti. Jännitin, miten sijoitumme, ja lopulta tuomari kätteli minut ja osoitti ykköseksi! Saimme lisäksi SA:n, eli kisamme jatkuisi yhä.
Myös paras uros -kehässä jännitti. Kun kuljimme yksinämme ympäri kehän, Jekku tuli nätisti. Kun menimme porukalla, Jekku yritti kääntyillä katsomaan takanaan tulevaa tyyppiä. Ja sitten... meidät sijoitettiin toisiksi! Voi jee! Ja koska ekaksi sijoittunut oli jo valio, serti napsahti meille! Lisäksi saimme varacacibin. Voi ihme, miten iloinen voin olla! Jee! Olin oikeastaan aika pitkäänkin aika häkeltynyt tuosta.
Eilen totesin Miehelle, että jos tänään ei menestystä irtoa, saavat näyttelyt jäädä. Nyt voin kuitenkin todeta, että jatkanemme näyttelyuraa vielä hieman.
Irlantilainen tuomari Anthony Moran loihe lausumaan Jekusta näin:
Overall impression excellent. Attractive head of (?) correct propotions. Well shaped eyes. Good mouth. Good earset & carriage. Very balanced outlines. Good neck and topline. Well placed shoulders. Would prefer little more lenght at upperarm. Good bones. Excellent feet. Good coat texture. Movements are balanced but would prefer little more ...? Excellent temperament.
Harmillisesti juuri se, missä olisi jotain parantamista, on kirjoitettu niin epäselvästi, etten siitä ota selvää. Hauskaa kuitenkin, että nyt jo toista kertaa Jekun arvostelussa on maininta mainiosta temperamentista! Ja lopputulema on siis tämä: ERI AVO1 PU2 SERT VACACIB
Ja sitten muutama kuva, ottajana Kati Horne-Kosonen. Kiitos muuten vielä Katille kuvista ja näyttelyseurasta!
Myös Katin Luupäillä Demillä ja Hanilla meni kivasti:
Hani EH
Demi ERI, SA, AVK1, PN3, VASERT, VACACIB
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti