Eilen alkoi dobon jatkokurssi. Olemme me kyllä välillä ihan kotonakin treenanneet pallolla kaikkea, mutta ainakin itselleni kaikenlainen liikunta on huomattavasti tehokkaampaa, kun joku ohjeistaa vieressä, mitä pitää tehdä ja kuinka kauan.
Jatkokurssilla on nimensä mukaisesti tarkoitus tehdä jo vähän vaativampia juttuja, mutta eilen aloitimme vielä löysästi. Itselleni tuli kyllä hiki ja lihaskipu jo siitäkin. Mutta niin kuuluukin. Jollakin ilmeisen kieroutuneella tavalla pidän siitä, että lihaksissa tuntuu; silloin tietää tehneensä jotakin (ainakin yleensä) tehokasta.
Jekullekin tuo tunti tuntui ottavan voimille, ainakin alkuun. Se teki kyllä ihan innolla, mutta tunnin loppupuolella se istahti alas eikä vilkaissutkaan enää palloon. Hieman outoa käytöstä kyllä mielestäni Jekulta. Toisaalta tuo saattoi johtua siitä, että en päästänyt sitä yrityksistä huolimatta hyppäämään pallon päälle, vaan yritin sitä saada vierittämään palloa etutassuilla eteenpäin. Juuei. Ohjaajamme Ninakin tuli näyttämään, mutta häneen Jekku ei vilkaissut sitten senkään vertaa.
Lopputunnin Jekku sai sitten lepäillä. Luupäisesti se oli toki eri mieltä siitäkin ja yritti vuoroin haukkuen vuoroin vinkuen tai inisten saada huomiotani. Ja kun olin tunnin lopuksi vaihtamassa vaatteita, Jekku hyppeli kuin ei olisi konsanaan missään ollutkaan. Illalla kotona se sitten oli taas kuitenkin hiljaista poikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti