Kävimme tänään Jekun ja Sofi-ranskiksen kanssa testaamassa uudehkoa lähitienoolle avattua koirauimalaa. Itse olin epäileväinen jo ennen keikkaa: tuskinpa Jekku uisi. Mutta kivahan tuo paikka olisi nähdä ja testata.
Ensinnäkin paikka oli oikein siisti ja nätiksi laitettu. Esteetikko minussa (buahhahhaa, niin mikä?!) tykkäsi etenkin odotusaulan oleskelutuoleista. Näki, että paikan sisustusta oli todella mietitty, eikä vain läntätty kämäisiä muovisia puutarhatuoleja halliin ja siinä se. Väritys oli turkoosia, mikä toi heti mieleen veden ja uimisen. Tuli jotenkin kesäinen olo talven keskellä.
Koirien piti käydä suihkun kautta ennen altaaseen menoa, aivan kuten uimahallissa ihmisten. Tuolla oli kaksi erillistä allasta, isompi ja pienempi ja molemmat oli erotettu omaksi tilakseen portilla.
Me menimme pienemmän altaan puolelle. Meidän käskettiin päästää koirat irti ja antaa niiden rauhassa ensin tutustua tilaan. Molemmat kävelivät ympäriinsä ja välillä katselivat altaan reunalta vettä. Sitten oli aika ryhtyä tositoimiin.
No, kävi kuten uumoilin: Jekku ei uinut. Tai no, ui se, kolmesti, kun sen nosti veteen. Sieltä se kyllä melko taitavastikin polski kohti ylösmenoramppia. Sillä oli päällään pelastusliivit, jotka mitä ilmeisimmin ahdistivat sitä. Jekku näytti suunnilleen kuolemaantuomitulta ne päällään, raukka. Se myös yritti kovasti päästä pienen altaan portista pois, joko sivuitse tai alitse. Välillä se oli vähän pelokas, välillä se kuitenkin meni ihan itse kävelemään altaan ympäri ja nosti etutassunsa altaan reunalle ja tutkaili vettä. Hyvä siis, että pelko ei ollut hallitseva olotila. Ja kun lopetimme uimisen, kävimme suihkussa ja kuivattelimme, Jekku oli taas kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Varasimme vielä uudenkin ajan. Jekku saisi kuulemma seuraavalla kerralla lähinnä katsoa vierestä touhua. Sitä ei siis pakotettaisi uimaan, vaan se saisi itse tuumia, miltä tilanne siitä vaikuttaa. Eipä tuon nyt pakko ole uimaan oppia, mutta onhan sitä kiva kokeilla kaikkea uutta ja erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti