Sillä lailla. Jätin sitten tänään treenit väliin. Kun väsytti ja särki pää. Ja kammotti ajatus radalle menemisestä sen pieleen menneen viime kerran jälkeen. Tiedän, että jos joskus niin nyt nimenomaan olisi pitänyt mennä treeneihin, asenteella. Mutta jänistin. Menin päivätorkuille sen sijaan.
Katson kateellisena muiden agilityvideoita ja mietin, miksi me emme etene? Miksi tuntuu, että tulisi vain takapakkia? Mikä vika minussa on? Sekö, että olen niin hösö, etten vaan osaa keskittyä? Niitä muiden videoita katsellesa tulee sellainen olo, ettei tästä ikinä mitään tulekaan. Luovuttaisin, jos se sopisi luonteelleni. Mutta ei sovi, enkä luovuta.
Toivotaan, että ensi viikko on taas valoisampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti