Eilen oli sitten toinen kerta agilityn alkeiskurssia ja vuorossa pussi ja muuri. Ohjelmaan oli merkitty myös pituus, mutta sitä meidän ryhmämme ei ehtinyt/päässyt kokeilemaan. Ehkä ensi kerralla, tai joskus. No, mutta, muuria ja pussia sitten kuitenkin.
Aloitimme pussilla, mikä meni aika putkeen (heh heh). Ihan ensiksi kouluttaja piti Jekusta kiinni, kun minä menin toiseen päähän ja pidin pussin suuta vähän auki ja kutsuin Jekkua. Se tuli salamana. Sitten kokeilimme niin, että pidin pussia vähän vähemmän auki. Jekku suoritti senkin mallikkaasti. Lopulta siirryimme siihen, että kouluttaja meni pussin päähän, minä lähetin Jekun, ja kouluttaja palkkasi. Jekku tuli loppujen lopuksi pussin läpi niin, että se oli ihan "normaalisti" alhaalla. Jee.
Seuraavana kokeilimme muuria. Ei ongelmia. Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että siinä muurin paikkeilla oli jokin todella todella hyvä haju, jota Jekku olisi halunnut jäädä nuuskimaan. Kun vaihdoimme muurin toiselle puolen, Jekku meni ihan hyvin.
Tämä toinen kerta oli kuitenkin jotenkin ehkä vähän pettymys. Kurssin kesto on kerrallaan 1,5 tuntia, mutta siitä huolimatta, että meidät on jaettu periaatteessa neljään ryhmään, yksi koirakko ehtii kokeilla esteitä korkeintaan kolmesti. Loput ajasta on odottelua. Vähän ihmetyttää, että mitenkä tämän kahdeksan kerran jälkeen sitten on edistynyt yhtään? Harmittaa vähän tämä kriittisyys, mutta en voi näille ajatuksille mitään. Tuntuu vaan siltä, että eihän tuossa pääse edistymään yhtään mihinkään! Tai sitten minä vain olen kärsimätön...
Kärsimättömyyttä on havaittavissa Jekullakin. Se olisi eilen ihan välttämättä halunnut päästä A-esteelle! Se kiskoi ja yritti hypätä siihen, kun seisoimme esteen vierellä. Muutenkin sillä on niin kova hoppu esteille, ettei malttaisi odottaa käskyjäni. Tämä on jopa hieman ongelmallista, sillä koiranhan pitäisi lähteä esteelle ohjaajan käskystä, eikä suinkaan itsenäisesti.
Tänään iltalenkillä kokeilimme lyhtypylväiden ynnä muiden kiertämistä. Yhdessä kohtaa reittiämme oli myös sellaisia kivipylväiden välissä olevia ketjuja, joita käskin Jekun ylittää. Katu oli tyhjä ja hiljainen, joten päästin Jekun hihnasta sen verran irti, että se pääsi hyppäämään. Edelleen huomaa, että se hyppelee kyllä kovin mielellään, joten tuo agilitykurssi on kyllä sikäli paikallaan. Toivotaan, että jatkossa tulee edistymistä vähän paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti