Pakkolepoa

Lauantai valkeni meillä vähän synkissä merkeissä. Minulla oli herätyskello soittamassa ja vähän ihmettelin, kun Jekku ei pomppinut minua vasten kuten yleensä. Lähdin kuitenkin keittiöön, mutta Jekku seurasi vähän hitaasti ja vaivalloisestikin. Ruokakaan ei innostanut. Siinä vaiheessa aloin ajatella ihan tosissaan, että nyt jokin on vikana. Jekku seistä tönötti paikallaan normaalisti kippurahäntä suorana. Muutenkin se oli vähän vaisu, eikä olisi lähtenyt uloskaan. Kannoin sen ulos, ja se teki kyllä tarpeensa. Kotona se kävi taas vähän vaivalloisesti maate ja jäi niille sijoilleen. Itse menin vielä hetkeksi nukkumaan. Tuo hetki sitten venähti, ja oli jo iltapäivä kun heräsin. Jekku makasi yhä samassa paikassa, se ei ollut liikahtanut minnekään. Vaikutti siis siltä, että takajaloissa on jotain hämminkiä.

Houkuttelin Jekkua liikkeelle makupalan avulla, mutta se ei tehnyt elettäkään noustakseen. Siinä vaiheessa soitin eläinlääkäripäivystykseen. Saimme ajan kello 15.30. Päivystyksessä sitten vierähtikin loppuilta: olimme siellä kaikkinensa yli neljä tuntia. Meitä ennen oli tullut pari akuuttia tapausta, jotka luonnollisesti hoidettiin ensin.

Päivystyksessäkin Jekku vaan makasi aloillaan, eikä sille maistunut tarjottu vesikään. Eläintenhoitaja tuli kysymään mielipidettämme röntgenkuvista, että otettaisiinko vai ei. Pienen miettimisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että otetaan vaan. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään sen suurempaa, ja lopulta eläinlääkärikin ehti paikalle. Hän tunnusteli Jekun takajalkoja pitkään ja hartaasti ja tuli lopulta siihen tulokseen, että kenties Jekulla on reisilihas revähtänyt.

Eläinlääkärin käsittelyssä Jekku tuntui kuitenkin vetreytyvän, ja takaisin odotushuoneeseen päästyämme se oli jo melko reipas. Saimme kotiin mukaan kipulääkkeitä ja pienen liikuntakiellon: rauhallisia kävelyitä hihnassa ainakin pari viikkoa, eikä mitään riehumista tai riekkumista. Agilitystakin lääkäri kehotti pitämään taukoa kuukauden, mieluiten kaksi. En tosin tullut sanoneeksi, että olemme vasta alkeiskurssilla, jossa tehdään hyvin vähän mitään, joten jospa sinne uskaltaisi mennä jo aiemmin... On kyllä helpommin kirjoitettu kuin toteutettu tuo riekkumiskielto! Jekulla virtaa riittäisi, ja pelkään, että se vielä hyppii ihan kirjaimellisestikin seinille, jos ei pääse purkamaan energiaansa. Pitänee siis keksiä kaikenlaisia älyllisiä haasteita sille. Huoh. No, mutta toisaalta, onneksi ei ollut mitään tuon pahempaa!