Yritän ajoittaa ylityksen niin, että junaa ei tulisi vastaan. Tänään oli hilkulla. Mietin siltaa lähestyessämme, että mihinköhän aikaan siitä juna tarkalleen menee. Arvelin, että tasalta, mutta VR:stähän ei koskaan voi tietää. Päätin kuitenkin reippaasti sujahtaa yli sillan. Ja kun pääsimme toiselle puolen ja sillan ali, juna jyskytti siitä yli! Huh, oli kyllä hyvä ajoitus tällä kertaa. Olisi ollut vähän kurja olla sillalla samaan aikaan junan kanssa. Itseänikin se vähän hirvittää, joten voi vaan kuvitella, miltä se Jekusta tuntuisi.
Hieman outoa muutenkin, että Jekku on ihan yhtäkkiä alkanut pelätä siltoja! Ennen se koski vain junasiltaa, mutta nykyään se ei suostu ylittämään muitakaan siltoja. Tai jos se suostuu tulemaan yli, se vetää itseään mahdollisimman kauas sillan laidasta, lähemmäksi (auto)tietä, mikä ei sekään ole järin hyvä vaihtoehto. En tajua, mistä tuollainen pelko on näin yllättäen tullut?! Ei sille koskaan ole edes sattunut mitään ikävää millään sillalla, tietääkseni.
Kuvituksena tällä kertaa kesäinen sylikuva.
Olen oikeasti ollut tosi yllättynyt, ettei Luka ole tuosta rautatiesillasta moksiskaan. Tosi pöljän näköisestihän se kävelee siinä, kun takatassut sattuvat lankkujen rakoihin, mutta ihan reippaasti etenee. Se on ilmeisesti ainakin koiran mielestä arveluttavaa, että jostain raoista näkyy kauas alas. Sen takiahan Luka ei esim. joitain kerrostalojen rappusia suostu kävelemään. Kuvittelee ilmeisesti putoavansa ihan heti niihin rappusten väleissä oleviin aukkoihin.
VastaaPoistaMe ollaan pari kertaa satuttu olemaan siinä rautatiesillalla, kun juna on tullut. Ei Luka välitä siitä yhtään mitään. Luka on tosin matkustanutkin junassa ensimmäisen kerran silloin, kun hain sen kasvattajan luota kotiin. Että asemat ja junat on tulleet tutuksi ihan pienestä pitäen.