Meillä hajosi viikko sitten tietokone, joten en ole päässyt päivittämään kesäkurssin kahta viimeistä kertaa. Koneen mukana katosi myös paljon valokuvia, mikä harmittaa aivan älytömästi. Voi siis olla, että muutama seuraavakin postaus tulee olemaan kuvaton. No, asiaan.
Kesäkurssin maanantai ei mennyt meillä ihan nappiin. Meidän vuoromme oli ryhmän viimeisenä, joten Jekku alkoi olla jo aika hyytynyt. Olimme tulleet paikalle kuitenkin jo ennen kuutta ja oma vuoromme koitti vasta kahdeksan jälkeen. Olin kyllä käynyt lämmittelylenkin Jekun kanssa aluksi mutta en ilmeisesti liikuttanut sitä tarpeeksi siinä odotellessamme. Jekku oli siis väsynyt, jäykkä ja näytti siltä, että siihen sattuu. Emme siis tehneet paljoa mitään, koska Jekusta ei irronnut puhtia. Kouluttaja sitten tunnusteli Jekkua ja totesi, että sen lavat ja selkä ovat jumissa. Jekku myös aristi hieman, kun sitä koski. Kouluttaja kehotti lähtemään kaupungista metsälenkeille, jotta koira pääsisi luonnolliseen ympäristöön liikkumaan. Myös hierojalle pitäisi varata aika. Teen sen heti huomenna. Koiraa pitäisi siis huolella lämmitellä ennen agilitya ja sitten vielä treenien jälkeen tehdä jäähdyttelylenkki. Kouluttaja arveli, että Jekku on varmaankin jumiutunut edelliskerran A-estetreenistä.
Kolmas kurssikerta jäi osaltamme siis vähän torsoksi. Tai Jekun osalta, itse sain taas hyvää oppia! Saimme ensin tutustua itseksemme rataan, jonka jälkeen kävimme muutamia kohtia yhdessä läpi. Meidän piti kertoa kouluttajalle, miten ja millaista linjaa me koiran esteelle ohjaisimme. Huomasin, että enhän minä osaa lukea ratoja yhtään! En minä keksi, mitä linjaa pitäisi ohjata ja miten. No, toivottavasti siinäkin kehittyy. Oli muuten todella vaikeaa saada askeleita taas sopimaan oikeisiin paikkoihin. Tuohon rataan tutustumiseen meillä meni aikaa yli tunti. Tuntuu, että tähän mennessä olen vain roiskinut menemään sen kummemmin miettimättä, missä asennossa olen: millaisessa linjassa hartiani ovat ja minne jalkani osoittavat. Eipä ole aiemmin käynyt pienessä mielessäkään, että noilla olisi merkitystä. Taidettiin asiasta vähän jotain mainita aiemmilla kursseilla, muttei niihin kiinnitetty sen kummempaa huomiota.
Neljäs ja viimeinen kerta oli taas onnistuneempi. Lämmittelin Jekun todella huolella ennen treenejä. Lisäksi pääsimme aloittamaan ensimmäisinä, eli odottelua ei ollut paljoa. Rata olisi alkanut keinulla, mutta sitä emme tehneet. Teimme siis vain hyppyjä, putkea, pussia ja keppejä. Rimat olivat matalimmalla mahdollisella korkeudella, ettei Jekku turhaa rasittuisi. Tarkoituksena oli siis harjoitella lähinnä ohjauskulmia. Nyt Jekku teki ilolla ja muutenkin sujui paremmin.
Aiemmin olemme tehneet onnistuneesti keppejä vain verkkojen avulla, nyt käytössä oli pleksit. Ennustin, että Jekku menee joko ali tai yli. Ja niinhän se meinasikin tehdä. Käsiohjauksella se sitten suoritti kepit ihan kivasti. Tosin lopussa, missä itse jo käänsin huomaamatta suuntani, Jekku meni plekseistä yli. Noin neljännellä kerralla oma keskittymiseni säilyi loppuun asti ja saimme tehtyä onnistuneen suorituksen.
Kurssi oli aivan älyttömän kiva ja onnistunut! Nyt rohkaistuin ja ilmoitin meidät Schipperkekerhon agilityviikonloppuun syksyllä. Saas nähdä, mitä siitä tulee.
maanantai 16. heinäkuuta 2012
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Kesäkurssi 2/4
Olipa muuten aivan mahtitreenit tänään, alun takkuilusta huolimatta! Rata alkoi A-esteellä, joten vähän jännitti. Ja kävi kuten pelkäsin: Jekku varasti mennen tullen esteelle. Tuli todella nolo olo: enkö minä, hitto vie, nyt saa koiraa hallintaani. No, lopulta saimme tehtyä muutamankin onnistuneen suorituksen. Taas tuli uutta oppia! Ennenhän olen heittänyt namialustalle makupaloja yksitellen, jolloin Jekku on yleensä ehtinyt jo livahtaa alas esteeltä. Nyt kouluttaja ripotteli alustalle reippaasti nameja, joten Jekku pysähtyi syömään niitä minun hokiessa vieressä "koske" ja "jess, hieno". Siinä se seisoi, kuten pitääkin ja lähti vasta, kun vapautin sen.
Sitten jätimme A-esteen ja siirryimme loppuradalle. Tällä kertaa pääsimme tekemään ihan loppuun asti. Hyppy, suora putki, kaksi hyppyä, mutkaputki, hyppy, suora putki uudelleen, hyppy ja kepit. Kepeissä oli verkot, joten saimme nekin tehtyä. Sain kommenttia liiasta kehumisesta: ylenpalttiset kehut tulisi jättää vaikeimpiin kohtiin ja kannustaa jotenkin muuten innokkaalla äänellä. Siis vaikka "mene mene" tai jotain sellaista. Infoa tuli oikeastaan niin paljon, etten saa sitä kaikkea nyt edes palautettua mieleeni. Niin, sitten oma asenteeni pitäisi olla innokkaampi. Siis niin, että toisin sen innostuksen ihan näkyviin asti. Että Jekullekin tulisi sellainen tekemisen meininki. Minä kuulemma liikaa jään katsomaan taakseni Jekkuun, jolloin vauhti hidastuu. Pitäisi rohkeammin vain itse juosta, eikä jäädä odottamaan koiraa. Ja löytyihän se vauhti sieltä! Muut kommentoivatkin, ettei Jekku ole mennyt ikinä niin lujaa kuin nyt. Kouluttaja kysyi, että huomasinko. Ei, en huomannut, olin liian kiireinen siinä juostessani. Jekku klaarasi myös kepit nyt, kun niissä oli verkot. Se vaan paineli vauhdilla ihan oikeasta lävestä sisään ja tuli vauhdilla läpi. Jäi aivan mahtava fiilis tästä kerrasta! Jee!
Sitten jätimme A-esteen ja siirryimme loppuradalle. Tällä kertaa pääsimme tekemään ihan loppuun asti. Hyppy, suora putki, kaksi hyppyä, mutkaputki, hyppy, suora putki uudelleen, hyppy ja kepit. Kepeissä oli verkot, joten saimme nekin tehtyä. Sain kommenttia liiasta kehumisesta: ylenpalttiset kehut tulisi jättää vaikeimpiin kohtiin ja kannustaa jotenkin muuten innokkaalla äänellä. Siis vaikka "mene mene" tai jotain sellaista. Infoa tuli oikeastaan niin paljon, etten saa sitä kaikkea nyt edes palautettua mieleeni. Niin, sitten oma asenteeni pitäisi olla innokkaampi. Siis niin, että toisin sen innostuksen ihan näkyviin asti. Että Jekullekin tulisi sellainen tekemisen meininki. Minä kuulemma liikaa jään katsomaan taakseni Jekkuun, jolloin vauhti hidastuu. Pitäisi rohkeammin vain itse juosta, eikä jäädä odottamaan koiraa. Ja löytyihän se vauhti sieltä! Muut kommentoivatkin, ettei Jekku ole mennyt ikinä niin lujaa kuin nyt. Kouluttaja kysyi, että huomasinko. Ei, en huomannut, olin liian kiireinen siinä juostessani. Jekku klaarasi myös kepit nyt, kun niissä oli verkot. Se vaan paineli vauhdilla ihan oikeasta lävestä sisään ja tuli vauhdilla läpi. Jäi aivan mahtava fiilis tästä kerrasta! Jee!
Kesäkurssi 1/4
Tänään pääsimme viimein taas kunnolla kosketuksiin agilityn kanssa. Olemme nyt neljän kerran kesäkurssilla. Neljä kertaa on aika vähän, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Tämä tulee todella tarpeeseen. Samalla kurssilla on neljä jo alkeis- ja alkeisjatko kurssilta tuttua koirakkoa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa!
Meidät jaettiin kuuden koirakon ryhmiin, ja meidän ohjaajaksi tuli Outi Vormisto. Aivan loistava! Hän paneutui huolella jokaiseen koirakkoon kelloon katsomatta. Jokaisen kanssa harjoiteltiin sitä, mikä eniten harjoitusta vaati. Radalla oli 12 estettä, mutta esimerkiksi me (ja pari muutakin) teimme vain kolmea ensimmäistä. Loppuradan käännökset olivat todella tiukkoja; emme ikinä olisi selvinneet niistä.
Kun vuoromme koitti, kerroin, että taukoa on ollut huhtikuusta alkaen ja että olemme aika aloittelijoita. Ensimmäisellä kierroksella meni aika kivasti: Jekku jäi kiltisti odottamaan, lähti käskystäni ja meni minne pitikin. Sitten aloimme hioa omaa ohjaustani. Voi apua! Miten voin olla niin hukassa radalla?! Olen todella tyytyväinen, että kouluttaja puuttui niin tarkasti kaikkiin virheisiini. Niin pitääkin. Ja korjattavaa oli muuten paljon!
Vähän ehkä harmittaa, että alkeiskursseilla ei puututtu moniin selkeisiin epäkohtiin. Minulla on ollut tapana käskeä Jekku istumaan ekan esteen taakse ja odottamaan. Nyt todettiin, että on vähän huono juttu, jos kumarrun koiran ylle käskyttämään. Parempi olisi käskeä koira sivulle, palkata vasemmalla kädellä, sanoa käsky, lähteä itse aloituspaikalle ja sitten kutsua koira. Voi hitto! Miten paljon sujuvampaa kaikki olikaan, kun Jekku tuli käskystä sivulleni ja siitä sitten aloitimme. Miksi, miksi tätä ei kerrottu jo aiemmin?! No, itsekin kai voisi aivoja käyttää, mutta kun tuossa on niin monta moneksi. Kaikkea ei vaan tule itse ajatelleeksi.
Toinen juttu, mihin puututtiin oli minun ohjauslinjani. Olen liian hätäinen (no kidding?!) enkä vie asioita kunnolla loppuun asti. Mies olisi niin paljon parempi tässä! Minä olen sellainen huitoja ja huithapeli, Mies tekee kaiken hitaasti ja huolella. Kouluttaja oikein kehotti, että nyt keskity, tee kunnolla, älä hätäile. Ja mitä teen minä? Huidon ja hutiloin oikein huolella.
Lopetimme treenin onnistuneeseen suoritukseen. Nyt ihan selkeästi huomasi, että Jekku alkoi väsyä. Mutta voi, miten olen tyytyväinen! Kokemusta erilaisista ohjaajista ei vielä paljoa ole, mutta nyt tuli kyllä aikamoinen huippu! Huomenna sitten seuraavat treenit.
Positiivista oli myös se, että Jekku osasi ottaa ihan rennosti hallilla. Jouduimme tovin odottamaan vuoroamme, mutta Jekku malttoi käydä makaamaan ja olla asiallisesti.
Huomenna kyytiimme tulee cockeri Börje. Saa nähdä, kuinka kaksi urosta pärjää samassa autossa. Jekku sai tänään ihan upouudet autovaljaat. Menimme aamulenkiltä läheiseen eläinkauppaan, Akvaariopisteeseen, ja tuomisena oli valjaat ja uusi panta. Jekku käyttäytyi taas uskomattoman hyvin. Sitä aivan silminnnähden ketutti valjaiden sovitus. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen! Se seisoi korvat luimussa ja silmät sirrillään ja rintamasuunta ulko-ovelle päin. Ja vaikka oli hyvin selkeää, että sitä harmitti, se kuitenkin oli rimpuilematta paikallaan koko sovitussession ajan. Palkaksi se sai naudan nilkkaluun.
Palaillaan huomenna kesäkurssin toisen tunnin jälkimainingeissa!
Meidät jaettiin kuuden koirakon ryhmiin, ja meidän ohjaajaksi tuli Outi Vormisto. Aivan loistava! Hän paneutui huolella jokaiseen koirakkoon kelloon katsomatta. Jokaisen kanssa harjoiteltiin sitä, mikä eniten harjoitusta vaati. Radalla oli 12 estettä, mutta esimerkiksi me (ja pari muutakin) teimme vain kolmea ensimmäistä. Loppuradan käännökset olivat todella tiukkoja; emme ikinä olisi selvinneet niistä.
Kun vuoromme koitti, kerroin, että taukoa on ollut huhtikuusta alkaen ja että olemme aika aloittelijoita. Ensimmäisellä kierroksella meni aika kivasti: Jekku jäi kiltisti odottamaan, lähti käskystäni ja meni minne pitikin. Sitten aloimme hioa omaa ohjaustani. Voi apua! Miten voin olla niin hukassa radalla?! Olen todella tyytyväinen, että kouluttaja puuttui niin tarkasti kaikkiin virheisiini. Niin pitääkin. Ja korjattavaa oli muuten paljon!
Vähän ehkä harmittaa, että alkeiskursseilla ei puututtu moniin selkeisiin epäkohtiin. Minulla on ollut tapana käskeä Jekku istumaan ekan esteen taakse ja odottamaan. Nyt todettiin, että on vähän huono juttu, jos kumarrun koiran ylle käskyttämään. Parempi olisi käskeä koira sivulle, palkata vasemmalla kädellä, sanoa käsky, lähteä itse aloituspaikalle ja sitten kutsua koira. Voi hitto! Miten paljon sujuvampaa kaikki olikaan, kun Jekku tuli käskystä sivulleni ja siitä sitten aloitimme. Miksi, miksi tätä ei kerrottu jo aiemmin?! No, itsekin kai voisi aivoja käyttää, mutta kun tuossa on niin monta moneksi. Kaikkea ei vaan tule itse ajatelleeksi.
Toinen juttu, mihin puututtiin oli minun ohjauslinjani. Olen liian hätäinen (no kidding?!) enkä vie asioita kunnolla loppuun asti. Mies olisi niin paljon parempi tässä! Minä olen sellainen huitoja ja huithapeli, Mies tekee kaiken hitaasti ja huolella. Kouluttaja oikein kehotti, että nyt keskity, tee kunnolla, älä hätäile. Ja mitä teen minä? Huidon ja hutiloin oikein huolella.
Lopetimme treenin onnistuneeseen suoritukseen. Nyt ihan selkeästi huomasi, että Jekku alkoi väsyä. Mutta voi, miten olen tyytyväinen! Kokemusta erilaisista ohjaajista ei vielä paljoa ole, mutta nyt tuli kyllä aikamoinen huippu! Huomenna sitten seuraavat treenit.
Positiivista oli myös se, että Jekku osasi ottaa ihan rennosti hallilla. Jouduimme tovin odottamaan vuoroamme, mutta Jekku malttoi käydä makaamaan ja olla asiallisesti.
Huomenna kyytiimme tulee cockeri Börje. Saa nähdä, kuinka kaksi urosta pärjää samassa autossa. Jekku sai tänään ihan upouudet autovaljaat. Menimme aamulenkiltä läheiseen eläinkauppaan, Akvaariopisteeseen, ja tuomisena oli valjaat ja uusi panta. Jekku käyttäytyi taas uskomattoman hyvin. Sitä aivan silminnnähden ketutti valjaiden sovitus. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen! Se seisoi korvat luimussa ja silmät sirrillään ja rintamasuunta ulko-ovelle päin. Ja vaikka oli hyvin selkeää, että sitä harmitti, se kuitenkin oli rimpuilematta paikallaan koko sovitussession ajan. Palkaksi se sai naudan nilkkaluun.
Palaillaan huomenna kesäkurssin toisen tunnin jälkimainingeissa!
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Epikset
Tänään oli Turun seudun Koirakeskuksessa epäviralliset agilitykisat, joihin päätin osallistua. Huomasin koko tapahtuman vasta eilen, mutta onneksi täksi päiväksi ei ollut muuta ohjelmaa, joten pääsin lähtemään kisoihin. Ajattelin, että kannattaa hyödyntää kaikki tällaiset mahdollisuudet, että saa taas vähän kosketusta lajiin. Ylipäätään kilpailut tuovat hyvää kokemusta niin minulle kuin Jekullekin.
Ilmoitin meidät kahteen luokkaan: startti- ja mölliradalle. Starttirata oli todella todella simppeli: pelkkiä hyppyjä ja nekin aseteltu aika selkeään ympyrään. Ehkä vähän koppavastikin siinä ajattelin, että se pitäisi klaarata ihan hyvin. Vaan kuinkas kävi! Jekku jäi hyvin ekan esteen taakse ja suoritti sen moitteettomasti mutta sitten ennen toista estettä se taas havaitsi jonkin hyvän hajun ja jäi sitä nuuhkimaan. En meinannut saada uudelleen kontaktia siihen. Tämän jälkeen se meni muutaman esteen taas hyvin, kunnes jäi taas haistelemaan ja haahuilemaan radalle. Tulos oli siis se, että aikamme oli todella hidas ja virhepisteitä tuli 15.
Mölliradalla oli sitten esteiden lisäksi suora putki, pituus ja muuri. Tällä radalla piti myös hieman miettiä, miten olisi parasta ohjata. Vähän jännitin, jääkö Jekku taas haistelemaan hajuja, mutta aika hyvin se tuli. Yhden kerran se jäi haahuilemaan, sitten itse ohjasin sen huonosti hypylle, joten Jekku posotti ohi. Korjausliikkeen myötä ohjaus putkeen jäi huonoksi, mutta sinne Jekku meni ja loppuradan teki puhtaasti. Tästä radasta meille tuli 10 virhepistettä.
Tietysti kaikki ylimääräiset haahuilut radalla söivät aikaa, mutta taitaa Jekku siltikin olla vähän hidas. En tiedä, miten vauhtia saisi lisää. Tai ehkä ensin pitäisi saada enemmän varmuutta suorittaa esteet ja vasta sitten lisätä vauhtia.
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että tuli mentyä. Nyt joku täällä on vähän väsynyt, enkä nyt varsinaisesti viittaa itseeni. Huomenna alkaakin sitten ATT:n agilityn kesäkurssi! Jee! Sitä on yhteensä neljä kertaa. Yritän vaikka joka kerran jälkeen kommentoida, mitä olemme tehneet.
Ilmoitin meidät kahteen luokkaan: startti- ja mölliradalle. Starttirata oli todella todella simppeli: pelkkiä hyppyjä ja nekin aseteltu aika selkeään ympyrään. Ehkä vähän koppavastikin siinä ajattelin, että se pitäisi klaarata ihan hyvin. Vaan kuinkas kävi! Jekku jäi hyvin ekan esteen taakse ja suoritti sen moitteettomasti mutta sitten ennen toista estettä se taas havaitsi jonkin hyvän hajun ja jäi sitä nuuhkimaan. En meinannut saada uudelleen kontaktia siihen. Tämän jälkeen se meni muutaman esteen taas hyvin, kunnes jäi taas haistelemaan ja haahuilemaan radalle. Tulos oli siis se, että aikamme oli todella hidas ja virhepisteitä tuli 15.
Mölliradalla oli sitten esteiden lisäksi suora putki, pituus ja muuri. Tällä radalla piti myös hieman miettiä, miten olisi parasta ohjata. Vähän jännitin, jääkö Jekku taas haistelemaan hajuja, mutta aika hyvin se tuli. Yhden kerran se jäi haahuilemaan, sitten itse ohjasin sen huonosti hypylle, joten Jekku posotti ohi. Korjausliikkeen myötä ohjaus putkeen jäi huonoksi, mutta sinne Jekku meni ja loppuradan teki puhtaasti. Tästä radasta meille tuli 10 virhepistettä.
Tietysti kaikki ylimääräiset haahuilut radalla söivät aikaa, mutta taitaa Jekku siltikin olla vähän hidas. En tiedä, miten vauhtia saisi lisää. Tai ehkä ensin pitäisi saada enemmän varmuutta suorittaa esteet ja vasta sitten lisätä vauhtia.
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että tuli mentyä. Nyt joku täällä on vähän väsynyt, enkä nyt varsinaisesti viittaa itseeni. Huomenna alkaakin sitten ATT:n agilityn kesäkurssi! Jee! Sitä on yhteensä neljä kertaa. Yritän vaikka joka kerran jälkeen kommentoida, mitä olemme tehneet.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Muodossa ja keskiaikamarkkinat
Täällä alkoi eilen keskiaikamarkkinat. Totesin sen karvaan omakohtaisesti, kun tavallisella päiväkävelyllä osuin jokirantaan. Ranta, joka normaalisti on täynnä Jekun mielestä ihania hajuja, oli nyt kaikenlaisten kojujen kansoittama. Hajut olivat toki yhä siellä jossain, eikä Jekku ymmärtänyt, miksei muka päässyt niitä haistelemaan. Itsehän olin toki kiinnostunut kojujen annista, mutta ei niitä oikein voinut Jekun kanssa pysähtyä kunnolla katsomaan.
Eräs seurue meidät pysäytti ja jäi ihastelemaan Jekkua. Jekku suhtautui aluksi vähän varauksellisesti, kun olisi mieluummin mennyt kaikkien hajujen perään. Mutta lopulta se totesi, että ei kai auta ja alkoi sosiaaliseksi. Seurueeseen kuulunut nainen kertoi, että heillä itsellään on japanin pystykorvia ja siksi hän nyt niin innokkaasti tutki Jekkua, kun skipeissä ja japseissa on ulkonäössä vähän jotain samaa, olkoonkin, että toinen on musta ja toinen valkoinen. Nainen kyseli tarkkaan Jekusta ja rodusta ylipäätään ja lopuksi totesi, että vaikuttaa kyllä kivalta rodulta. Hän myös kehui, että onpa hyväluonteinen yksilö! Että ei ihan kuka tahansa olisi antanut vieraan ihmisen niin palluttaa. Hyvä Jekku!
Tässä vaiheessa sain kuitenkin tarpeekseni rannan ruuhkasta ja päätin poiketa väljemmille vesille ylös Brahenkatua. Satuimmepa sitten putiikkiin nimeltä Muodossa. Sitä pitää agilitykurssiltamme tuttu tyttö ja hyvinä assistentteina liikkeessä toimivat hänen koiransa. Niinpä poikkesimme Jekun kanssa peremmälle. Jekusta oli hauskaa nähdä Taika-snautseria pitkästä aikaa, ja minusta oli mukavaa näpelöidä liikkeen tarjontaa. Tyhjin käsin en poistunut nytkään... Huoh.
Eräs seurue meidät pysäytti ja jäi ihastelemaan Jekkua. Jekku suhtautui aluksi vähän varauksellisesti, kun olisi mieluummin mennyt kaikkien hajujen perään. Mutta lopulta se totesi, että ei kai auta ja alkoi sosiaaliseksi. Seurueeseen kuulunut nainen kertoi, että heillä itsellään on japanin pystykorvia ja siksi hän nyt niin innokkaasti tutki Jekkua, kun skipeissä ja japseissa on ulkonäössä vähän jotain samaa, olkoonkin, että toinen on musta ja toinen valkoinen. Nainen kyseli tarkkaan Jekusta ja rodusta ylipäätään ja lopuksi totesi, että vaikuttaa kyllä kivalta rodulta. Hän myös kehui, että onpa hyväluonteinen yksilö! Että ei ihan kuka tahansa olisi antanut vieraan ihmisen niin palluttaa. Hyvä Jekku!
Tässä vaiheessa sain kuitenkin tarpeekseni rannan ruuhkasta ja päätin poiketa väljemmille vesille ylös Brahenkatua. Satuimmepa sitten putiikkiin nimeltä Muodossa. Sitä pitää agilitykurssiltamme tuttu tyttö ja hyvinä assistentteina liikkeessä toimivat hänen koiransa. Niinpä poikkesimme Jekun kanssa peremmälle. Jekusta oli hauskaa nähdä Taika-snautseria pitkästä aikaa, ja minusta oli mukavaa näpelöidä liikkeen tarjontaa. Tyhjin käsin en poistunut nytkään... Huoh.
torstai 28. kesäkuuta 2012
Punkkeja!
No niin, kesän ekat punkit bongattu. Oikeastaan tämä tapahtui jo juhannuksena, mutta en ole saanut aikaiseksi mainita siitä kuin vasta nyt. Ensimmäiset yksilöt tulivat, kun Mies kävi Jekun kanssa äitini talon lähellä olevassa metsikössä. Eka havainto tuli Miehen jalasta, jossa se pikku punkin pirulainen tepasteli ilmeisesti etsimässä sopivaa kohtaa iskeä kiinni. Sitä ei tullut, hähhähhää. Tästä havainnosta järkyttyneenä aloin kovalla vimmalla pöyhiä ja tutkia Jekun turkkia, josta sitten toinen mokoma tipahtikin. Hyi ällötys ja inhotus.
Seuraavana päivänä kävimme Raisionlahdella kävelemässä ja veikkaan, että sieltäkin noita verenimijöitä tarttui mukaan. Nimittäin kolmas punkki löytyi keskeltä Jekun otsaa. Se oli vielä hyvin pieni sen havaitessamme, joten otetta siitä oli vaikea saada. Punkkipihtejähän meillä ei ole, mutta nyt ne on lisätty ostoslistalle. Nypin siis punkin irti pitkine kynsineni. Punkki lähti, mutta samalla lähti vähän turkkia siinä mukana. Jekulla on nyt pieni karvaton läiskä keskellä otsaa muistona punkista. Jekku oli kyllä todella kiltisti koko poisto-operaation ajan. Se ei rimpuillut, vaan kärsivällisesti odotti, että sain punkin poistettua.
Tuli ihan hyvä muistutus, että lienee taas aika uusia Expot-käsittely. Toivottavasti nyt jatkossa vältyttäisiin punkeilta.
Seuraavana päivänä kävimme Raisionlahdella kävelemässä ja veikkaan, että sieltäkin noita verenimijöitä tarttui mukaan. Nimittäin kolmas punkki löytyi keskeltä Jekun otsaa. Se oli vielä hyvin pieni sen havaitessamme, joten otetta siitä oli vaikea saada. Punkkipihtejähän meillä ei ole, mutta nyt ne on lisätty ostoslistalle. Nypin siis punkin irti pitkine kynsineni. Punkki lähti, mutta samalla lähti vähän turkkia siinä mukana. Jekulla on nyt pieni karvaton läiskä keskellä otsaa muistona punkista. Jekku oli kyllä todella kiltisti koko poisto-operaation ajan. Se ei rimpuillut, vaan kärsivällisesti odotti, että sain punkin poistettua.
Tuli ihan hyvä muistutus, että lienee taas aika uusia Expot-käsittely. Toivottavasti nyt jatkossa vältyttäisiin punkeilta.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Kavereista parhain
Olen varmaan ihmetellyt tätä aiemminkin: se on jännä, miten koirillakin tuntuu olevan sellaiset parhaat kaverit ja toisaalta sellaiset tyypit, joiden kanssa ei vaan tule juttuun. Ei ole mitään yhteistä tekijää sille, ketkä ovat Jekun mielestä tyhmiä, sellaisia, joille se alkaa äristä. Toisaalta eipä ole mitään tiettyä kriteeriä niille ihanille kamuillekaan: Jekku on tykästynyt niin tanskandogiurokseen kuin isovillakoiranarttuunkin. Myös leikatut urokset rotuun katsomatta ovat jotenkin mahtavia. Mutta yksi tuntuu olevan yli muiden: ranskanbulldog Sofi. Sofistakin olen kertonut jo aiemmin.
Olemme nyt nähneet pariin otteeseen. Voi, mikä riemu ja energia! Jekku ei edes huomaa, että kyseessä on oikeasti tyttö, sillä paini vie voiton kaikesta muusta. Välillä tyypit ottavat heinikossa lepoa, kunnes jompikumpi läppäisee tassulla toista ja taas mennään. Remmit ovat jatkuvasti solmussa ja sekaisin. On kyllä ihanaa seurata, miten koirista voikin muodostua tuollainen parivaljakko.
Sovimme lopulta ihan tarkoituksella treffit, jotta koirat pääsevät telmimään. Tällä hetkellä vettä sataa kaatamalla, vaikka pian pitäisi jo tavata. Toivotaan, että sade vähän laantuu. Toisaalta, tuskinpa se tätä kaksikkoa haittaakaan.
Olemme nyt nähneet pariin otteeseen. Voi, mikä riemu ja energia! Jekku ei edes huomaa, että kyseessä on oikeasti tyttö, sillä paini vie voiton kaikesta muusta. Välillä tyypit ottavat heinikossa lepoa, kunnes jompikumpi läppäisee tassulla toista ja taas mennään. Remmit ovat jatkuvasti solmussa ja sekaisin. On kyllä ihanaa seurata, miten koirista voikin muodostua tuollainen parivaljakko.
Sovimme lopulta ihan tarkoituksella treffit, jotta koirat pääsevät telmimään. Tällä hetkellä vettä sataa kaatamalla, vaikka pian pitäisi jo tavata. Toivotaan, että sade vähän laantuu. Toisaalta, tuskinpa se tätä kaksikkoa haittaakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)