Meillä hajosi viikko sitten tietokone, joten en ole päässyt päivittämään kesäkurssin kahta viimeistä kertaa. Koneen mukana katosi myös paljon valokuvia, mikä harmittaa aivan älytömästi. Voi siis olla, että muutama seuraavakin postaus tulee olemaan kuvaton. No, asiaan.
Kesäkurssin maanantai ei mennyt meillä ihan nappiin. Meidän vuoromme oli ryhmän viimeisenä, joten Jekku alkoi olla jo aika hyytynyt. Olimme tulleet paikalle kuitenkin jo ennen kuutta ja oma vuoromme koitti vasta kahdeksan jälkeen. Olin kyllä käynyt lämmittelylenkin Jekun kanssa aluksi mutta en ilmeisesti liikuttanut sitä tarpeeksi siinä odotellessamme. Jekku oli siis väsynyt, jäykkä ja näytti siltä, että siihen sattuu. Emme siis tehneet paljoa mitään, koska Jekusta ei irronnut puhtia. Kouluttaja sitten tunnusteli Jekkua ja totesi, että sen lavat ja selkä ovat jumissa. Jekku myös aristi hieman, kun sitä koski. Kouluttaja kehotti lähtemään kaupungista metsälenkeille, jotta koira pääsisi luonnolliseen ympäristöön liikkumaan. Myös hierojalle pitäisi varata aika. Teen sen heti huomenna. Koiraa pitäisi siis huolella lämmitellä ennen agilitya ja sitten vielä treenien jälkeen tehdä jäähdyttelylenkki. Kouluttaja arveli, että Jekku on varmaankin jumiutunut edelliskerran A-estetreenistä.
Kolmas kurssikerta jäi osaltamme siis vähän torsoksi. Tai Jekun osalta, itse sain taas hyvää oppia! Saimme ensin tutustua itseksemme rataan, jonka jälkeen kävimme muutamia kohtia yhdessä läpi. Meidän piti kertoa kouluttajalle, miten ja millaista linjaa me koiran esteelle ohjaisimme. Huomasin, että enhän minä osaa lukea ratoja yhtään! En minä keksi, mitä linjaa pitäisi ohjata ja miten. No, toivottavasti siinäkin kehittyy. Oli muuten todella vaikeaa saada askeleita taas sopimaan oikeisiin paikkoihin. Tuohon rataan tutustumiseen meillä meni aikaa yli tunti. Tuntuu, että tähän mennessä olen vain roiskinut menemään sen kummemmin miettimättä, missä asennossa olen: millaisessa linjassa hartiani ovat ja minne jalkani osoittavat. Eipä ole aiemmin käynyt pienessä mielessäkään, että noilla olisi merkitystä. Taidettiin asiasta vähän jotain mainita aiemmilla kursseilla, muttei niihin kiinnitetty sen kummempaa huomiota.
Neljäs ja viimeinen kerta oli taas onnistuneempi. Lämmittelin Jekun todella huolella ennen treenejä. Lisäksi pääsimme aloittamaan ensimmäisinä, eli odottelua ei ollut paljoa. Rata olisi alkanut keinulla, mutta sitä emme tehneet. Teimme siis vain hyppyjä, putkea, pussia ja keppejä. Rimat olivat matalimmalla mahdollisella korkeudella, ettei Jekku turhaa rasittuisi. Tarkoituksena oli siis harjoitella lähinnä ohjauskulmia. Nyt Jekku teki ilolla ja muutenkin sujui paremmin.
Aiemmin olemme tehneet onnistuneesti keppejä vain verkkojen avulla, nyt käytössä oli pleksit. Ennustin, että Jekku menee joko ali tai yli. Ja niinhän se meinasikin tehdä. Käsiohjauksella se sitten suoritti kepit ihan kivasti. Tosin lopussa, missä itse jo käänsin huomaamatta suuntani, Jekku meni plekseistä yli. Noin neljännellä kerralla oma keskittymiseni säilyi loppuun asti ja saimme tehtyä onnistuneen suorituksen.
Kurssi oli aivan älyttömän kiva ja onnistunut! Nyt rohkaistuin ja ilmoitin meidät Schipperkekerhon agilityviikonloppuun syksyllä. Saas nähdä, mitä siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti