Olen varmaan ihmetellyt tätä aiemminkin: se on jännä, miten koirillakin tuntuu olevan sellaiset parhaat kaverit ja toisaalta sellaiset tyypit, joiden kanssa ei vaan tule juttuun. Ei ole mitään yhteistä tekijää sille, ketkä ovat Jekun mielestä tyhmiä, sellaisia, joille se alkaa äristä. Toisaalta eipä ole mitään tiettyä kriteeriä niille ihanille kamuillekaan: Jekku on tykästynyt niin tanskandogiurokseen kuin isovillakoiranarttuunkin. Myös leikatut urokset rotuun katsomatta ovat jotenkin mahtavia. Mutta yksi tuntuu olevan yli muiden: ranskanbulldog Sofi. Sofistakin olen kertonut jo aiemmin.
Olemme nyt nähneet pariin otteeseen. Voi, mikä riemu ja energia! Jekku ei edes huomaa, että kyseessä on oikeasti tyttö, sillä paini vie voiton kaikesta muusta. Välillä tyypit ottavat heinikossa lepoa, kunnes jompikumpi läppäisee tassulla toista ja taas mennään. Remmit ovat jatkuvasti solmussa ja sekaisin. On kyllä ihanaa seurata, miten koirista voikin muodostua tuollainen parivaljakko.
Sovimme lopulta ihan tarkoituksella treffit, jotta koirat pääsevät telmimään. Tällä hetkellä vettä sataa kaatamalla, vaikka pian pitäisi jo tavata. Toivotaan, että sade vähän laantuu. Toisaalta, tuskinpa se tätä kaksikkoa haittaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti