Tänään pääsimme viimein taas kunnolla kosketuksiin agilityn kanssa. Olemme nyt neljän kerran kesäkurssilla. Neljä kertaa on aika vähän, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Tämä tulee todella tarpeeseen. Samalla kurssilla on neljä jo alkeis- ja alkeisjatko kurssilta tuttua koirakkoa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa!
Meidät jaettiin kuuden koirakon ryhmiin, ja meidän ohjaajaksi tuli Outi Vormisto. Aivan loistava! Hän paneutui huolella jokaiseen koirakkoon kelloon katsomatta. Jokaisen kanssa harjoiteltiin sitä, mikä eniten harjoitusta vaati. Radalla oli 12 estettä, mutta esimerkiksi me (ja pari muutakin) teimme vain kolmea ensimmäistä. Loppuradan käännökset olivat todella tiukkoja; emme ikinä olisi selvinneet niistä.
Kun vuoromme koitti, kerroin, että taukoa on ollut huhtikuusta alkaen ja että olemme aika aloittelijoita. Ensimmäisellä kierroksella meni aika kivasti: Jekku jäi kiltisti odottamaan, lähti käskystäni ja meni minne pitikin. Sitten aloimme hioa omaa ohjaustani. Voi apua! Miten voin olla niin hukassa radalla?! Olen todella tyytyväinen, että kouluttaja puuttui niin tarkasti kaikkiin virheisiini. Niin pitääkin. Ja korjattavaa oli muuten paljon!
Vähän ehkä harmittaa, että alkeiskursseilla ei puututtu moniin selkeisiin epäkohtiin. Minulla on ollut tapana käskeä Jekku istumaan ekan esteen taakse ja odottamaan. Nyt todettiin, että on vähän huono juttu, jos kumarrun koiran ylle käskyttämään. Parempi olisi käskeä koira sivulle, palkata vasemmalla kädellä, sanoa käsky, lähteä itse aloituspaikalle ja sitten kutsua koira. Voi hitto! Miten paljon sujuvampaa kaikki olikaan, kun Jekku tuli käskystä sivulleni ja siitä sitten aloitimme. Miksi, miksi tätä ei kerrottu jo aiemmin?! No, itsekin kai voisi aivoja käyttää, mutta kun tuossa on niin monta moneksi. Kaikkea ei vaan tule itse ajatelleeksi.
Toinen juttu, mihin puututtiin oli minun ohjauslinjani. Olen liian hätäinen (no kidding?!) enkä vie asioita kunnolla loppuun asti. Mies olisi niin paljon parempi tässä! Minä olen sellainen huitoja ja huithapeli, Mies tekee kaiken hitaasti ja huolella. Kouluttaja oikein kehotti, että nyt keskity, tee kunnolla, älä hätäile. Ja mitä teen minä? Huidon ja hutiloin oikein huolella.
Lopetimme treenin onnistuneeseen suoritukseen. Nyt ihan selkeästi huomasi, että Jekku alkoi väsyä. Mutta voi, miten olen tyytyväinen! Kokemusta erilaisista ohjaajista ei vielä paljoa ole, mutta nyt tuli kyllä aikamoinen huippu! Huomenna sitten seuraavat treenit.
Positiivista oli myös se, että Jekku osasi ottaa ihan rennosti hallilla. Jouduimme tovin odottamaan vuoroamme, mutta Jekku malttoi käydä makaamaan ja olla asiallisesti.
Huomenna kyytiimme tulee cockeri Börje. Saa nähdä, kuinka kaksi urosta pärjää samassa autossa. Jekku sai tänään ihan upouudet autovaljaat. Menimme aamulenkiltä läheiseen eläinkauppaan, Akvaariopisteeseen, ja tuomisena oli valjaat ja uusi panta. Jekku käyttäytyi taas uskomattoman hyvin. Sitä aivan silminnnähden ketutti valjaiden sovitus. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen! Se seisoi korvat luimussa ja silmät sirrillään ja rintamasuunta ulko-ovelle päin. Ja vaikka oli hyvin selkeää, että sitä harmitti, se kuitenkin oli rimpuilematta paikallaan koko sovitussession ajan. Palkaksi se sai naudan nilkkaluun.
Palaillaan huomenna kesäkurssin toisen tunnin jälkimainingeissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti