Kävimme eilen Jalon kanssa kokeilemassa paimennusta. Jekunkin kanssa on joskus kokeiltu, ihan tuolla samassa paikassa. Meistä on kovin kuvaava kuvakin, jossa minä seison lampaiden suuntaisesti ja Jekku katselee ihan toisaalle... Ajattelin, että mudi saattaisi olla vähän paimenviettisempi kuitenkin, joten menimme testaamaan. (Tai niin, meidänhän piti testata jo viime kesänä, mutta ei se sitten valitettavasti silloin onnistunutkaan...)
Ihan aluksi minut yllätti Jalon rauhallisuus. Olenhan toki kuullut sen olevan rauhallinen mudiksi, mutta omasta mielestäni ja oman kokemukseni mukaan se on kuitenkin vähän kuumuva välillä. Nyt se kuitenkin aluksi oli ihan iisi ja lunki ja ikään kuin kyseli minulta, että mitä tehtäisiin. Lähdimme kiertämään lammasaitausta niin, että Jalo oli liinassa, mutta sai kuitenkin vähän tilaa mennä halutessaan. Ensin se vaan haisteli, pyöri lumessa ja söi lampaankakkaa. Tämä oli kouluttajan, Kaisa Hilskan, mukaan ihan tavallista: sillä lailla Jalo otti vähän hajua ja tuntumaa siihen, missä mennään ja ollaan. Kyllä se lampaatkin huomasi ja lähti takajaloillaan hyppien niitä kohti, tai siis yritti. Kunnes sitten liinan lukko petti ja Jalo pääsi irti! Oi apua! Sehän lähti ihan käsistä (josko edes käsissäni olikaan) ja lähti ajamaan lampaita! Niin, no, kyllä se toki ehkä näytti siltä, että se tiesi, mitä pitäisi tehdä. Harmi vain, että se ei ollut ensinkään hanskassa. Erinäisten vaiheiden jälkeen sain sen kiinni. Olin varma, että meidät komennetaan pois aitauksesta, autoon ja huit hemmettiin koko tilalta. Vähän hengästytti ja tärisyttikin. Sen sijaan Kaisa siinä itsekin hengähdettyään totesi, että no niin, otetaanpa sitten vielä ihan asiallisesti ja kunnolla. Ja tuohan toki oli ammattilaisen ratkaisu: näin sekä minulle että Jalolle jäi sekä hyvä kuva että toteamus siitä, että kaikki on ihan ok.
Sitten huilasimme tovin ja sitten Jalo pääsi toiselle kierrokselle. Huomattua tuli siis ekalla kiekalla, että lampaat ihan kiinnostavat. Nyt toisella kerralla lähdimme siis harjoittelemaan kaaria. Minun tehtäväni oli ohjata Jaloa puolikaaren muotoisesti kohti lampaita ensin oikealta, sitten vasemmalta. Tällä toisella kierroksella Jalo joko olisi kovasti lähtenyt vähän puhkuen lampaiden perään, tai sitten se olisi halunnut hypellä syliini. Eli se joko ei ollut kiinnostunut juurikaan, tai sitten se oli kiinnostunut ihan kovin kovasti.
Jäi kyllä sellainen fiilis, että haluan jatkaa tätä! On vain niin totaalisen uusi ja vieras laji, että en itse osaa oikein toimia. Olin ihan mykkänä siellä aitauksessa ja kontrolloin Jaloa vain liinalla, kun olisi pitänyt olla skarpimpi ja käskyttää enemmän ja nimenomaan käskyillä hallita koiraa. Mutta toivottavasti tuon voi vielä laittaa ihan vain ensikertalaisen kämmäilyn piikkiin. Ensi kerralla ehkä jo paremmin..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti