Minua jännitti; mitenköhän Romu pärjäisi autossa ja häkissä koko matkan. Tai ei siis autoilu ole mikään ongelma, mutta kun Romu ei juuri ole tottunut häkissä olemaan. En tietenkään saanut Romun matkaseuralaisilta mitään kommenttia, että oliko Romu ollut laivamatkan ajan esimerkiksi hiljaa, mutta ihan rauhallisilta kaikki vaikuttivat kuitenkin. Romu tosin mulkoili minua vähän loukkaantuneen oloisena, mutta kun se pääsi autosta jaloittelemaan, oli se jo ihan leppynyt.
Sekin minua jännitti, että miten koirapoppoo tulisi keskenään toimeen. No, yllättävän hyvin. Hippu oli välillä vähän äreä Ansalle, Matti olisi halunnut minun huomiotani aina kun yritin huomioida Romua, ja Ansa puolestaan rakasti kaikkia. Se olisi kovasti halunnut leikkiä Romun kanssa, mutta Romu ei kyllä kovin hyvin lue koiraa: se alkoi näyttää Ansa-paralle hampaitaan! Pari kertaa Matti ja Romu vähän ärhentelivät toisilleen, mutta ne sai ärähtämällä erotettua. Yön trio oli Marikan makuuhuoneessa, mutta Romu sai valita nukkumapaikkansa ihan itse, kun sanoin, että se luultavasti ahdistuisi, jos sulkisin sen kanssani huoneeseeni. Luulen, että Romu nukkui kylpyhuoneessa. Aamusta se sitten tassutteli viereeni rapsuteltavaksi. Se on kyllä niin iloinen tyyppi! Ansaan rakastuin myös ihan täysin. Se on niin pieni, sievä ja kertakaikkisen rakastettava!
No joo, ehkä se puitteista, sitten itse näyttelyihin! Näyttelyitähän oli yhteensä kaksi. Ensimmäisenä päivänä kehämme alkoi vasta 13.42 (se on tarkkaa se), joten saavuimme vasta puolilta päivin paikalle. Virhe. Parkkipaikka oli aivan täynnä, joten jouduimme jättämään auton mutaiselle kentälle. Lisäksi hallikin oli, yllätysyllätys, täynnä, joten häkit piti jättää kauemmas kehästä. Siinäpä sai sitten juosta viemään ja hakemaan koiria ihan sen mukaan, kuka milloinkin oli vuorossa.
Mutta hyvin meidän tiimimme veti! Lauantaina molemmille junnuille juniorisertit ja aikuisille niin ikään sertit. Romu ja Hippu siis valioituivat Viroon, jee! Hippu oli ROP, Romu VSP. Sunnuntaina kehämme oli heti vähän yhdeksän jälkeen, joten olimme paikalla ajoissa. Saimme myös häkit kehän reunalle, joten mikään älytön hässäkkä ei nyt ollut. Tai no, olihan sitä siinä, kun poukkoilin hakemaan milloin Mattia, milloin Ansaa kehään. Pääsin molempina päivinä myös esittämään noita kahta.
Sunnuntai ei enää Romulle ollut niin hyvä. Sai se ERIn ja SAn, mutta Matti vei voiton! Aika kova veto tuomarilta laittaa 10 kuukauden ikäinen junnu valion edelle. Vaikka lauantaina sain sen, mitä hakemaan oli tultu, pakko myöntää, että olen ehkä vähän pettynyt. Tai kai se johtuu siitä, että Romun näyttelyuran alku oli niin huima, että tottui voittamaan. Eikä siinä, onhan Matti upea koira, eli ansaitsi kyllä täysin voittonsa!
Lauantain tuomari oli romanialainen Augustin Ionescu. Hän sanoi Romusta jotakuinkin seuraavaa:
Elegantti, vahva uros. Erinomainen pigmentti, tyypillinen ilme, hyvä runko, hyvät lihakset, tyypillinen turkki ja liikunta.
Arvostelu oli kirjoitettu venäjäksi, mutta häkkinaapurinamme ollut suomalainen kävi käännättämässä tekstin.
Sunnuntaina tuomarina oli portugalilainen Pedro Sanches Delerue. Tykkään tuomarista! Hän on antanut Jekulle sertin, hehheh. Mutta siis miellyttävä ja nopea tuomari on hän. Romusta hän totesi näin:
Good size, correct type, eyes bit too round. Good neck and topline. Correct angulation, good movement, typical coat.
Ihan hyvät arvostelut siis.
Kehän jälkeen roudasimme koirat autoon, pakkasimme kamppeemme, hörppäsimme kahvit ja lähdimme ajelemaan Tallinnaan. Siellä kävimme syömässä ja vähän ostoksilla ja suuntasimme ajoissa satamaan, jossa sitten odottelimmekin laivaa hyvän tovin. Lopulta olin kotona yöllä yhden jälkeen. Vähän on siis nihkeästi ja väsyneesti lähtenyt viikko käyntiin, mutta ei se mitään. Oli sen verran mukava ja onnistunut reissu, ettei kyllä harmita! Koska tahansa voisin ottaa uusiksi! Vaikka en kyllä ihan oikeasti hetkeen varmaankaan pääse minnekään lähtemään, mutta kun pää on niin sanotusti auki, pitäähän tätä matkailua vielä joskus jonnekin jatkaa...
Loppuun vielä yksi ja ainoa reissulla otettu yhteiskuva. Ihmeesti saimme koko poppoon samalle sohvalle. Kuvan otti Marika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti