Jalo ja Romu pääsivät eilen oikein todella pitkästä aikaa yhdessä riekkumaan. Mies oli koiravahtina, joten sovimme, että jätän Jekun kotiin ja otan Jalon mukaani. Topi sai jäädä talonvahdiksi, kun Romu pääsi sitten Jalon kanssa matkaan.
Emme me nyt mitään megalomaanista reissua tehneet, mutta sellainen perinteinen kiekka lähimaastossa. Enkä oikeastaan usko, että koiratkaan olisivat paljon pidempään jaksaneet: umpihangessa kun taisi olla aika raskasta taivaltaa. Teki kyllä varmasti lihaksille hyvää. Paikoin pääsimme toki ihan polkujakin pitkin etenemään. Tuntui, että Jalo oli paljon innostuneempi osapuoli. Romu ei meinannut millään lähteä leikkiin mukaan. Höh.
Jännää oli myös huomata ero veljesten turkeissa: vaikka tuntui, että Jalonkin turkkiin tarttui lumi, se lähti oitis ravistelemalla pois, Romun pidempään turkkiin lumi tarrautui ja paakkuuntui palloiksi. Eipä Romu niistä kyllä ollut moksiskaan. Paluumatkalla Jalo mennä lanasi taas pitkin umpihankia välillä sinne mahalleen heittäytyen ja välillä lunta lipoen. Tai olla lämmin ja jano kaiken riekkumisen jäljiltä. Myös ilta sujui melkoisen rauhallisissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti