Olimme tänään pitkästä aikaa Miehen vanhempien luona, missä Jalo pääsi riehumaan taas täysin rinnoin Romun kanssa. Oli kyllä kivaa, kun meidän kaupunkilaispoikamme pääsivät kirmaamaan vapaana. Romullekin oli kivaa, kun sai seuraa, kun Topi-collie on ollut näyttelyreissulla viikon verran. Romu on siis ollut vähän yksinäinen.
Jekkuhan jää tuossa sakissa vähän syrjäytyneeksi, mutta tuli sillekin nyt vähän vapaata liikkumista sentään. Lähinnä Jekku viihtyi sisätiloissa ruokatarjoilun toivossa. Mitään ei kyllä sille herunut tällä kerralla. Tai no, pääsi se esipesemään tiskikoneeseen lastattavia lautasia kuitenkin.
Jalo ja Romu viettivät lähes koko ajan ulkona. En siis juuri tullut seuranneeksi, mitä ja miten ne telmivät. Tehokasta on ainakin ollut, voin todeta tässä Jaloa katsoessani. Se on niin väsyksissä, etten tiedä, miten sen saisi vielä iltaulkoilulle... Kohta koittaa onneksi joulu ja loma, jolloin Jalo ja Romu pääsevät useana päivänä viettämään aikaa keskenään. Sen ne ovat ansainneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti