Joulusta on kulunut jo jokunen päivä, jotka ovat kuluneet ihan täysin laiskotellessa. Siksi päivittelenkin joulun tunnelmista vasta nyt. Vaikka eipä jouluumme(kaan) mitään sen kummempaa kuulunut.
Aaton vietimme Miehen vanhempien luona totuttuun tapaan. Tänä vuonna sääkin suosi. (Muistelen yhä lähes kauhulla viime joulun vesisadetta, jonka jäljiltä koirat olivat märkiä ja kuraisia. Tänä vuonna ne olivat vain märkiä.) On tuo mudin turkki vaan helppo: vaikka Jalo ja Romu viettivät suuren osan aattoillasta pihalla ja vain pistäytyivät aina välillä sisällä, ei tarvittu mitään kuivausrumbaa. Jekku ei ulkona riekkumiseen osallistunut, vaan päivysti sisällä vaanien jouluruokia. Miehen veljeä säälitti Jekun kohtalo kovasti; sydämetöntä kieltää pientä koiraa syömästä herkkuja.
Joulupäivänä sitten keräännyimme äitini luo. Tai me siis Jekun ja Jalon kanssa olimme siellä jo valmiiksi, Miehen perhe ja Romu tulivat illalla. Äitini piha ei ole aidattu, joten koirien piti tyytyä riekkumaan sisällä. Meno oli jo onneksi hieman rauhallisempaa kuin aattona. Ja Jekkukin onnistui joulun tavoitteessaan: se sai kuin saikin varastettua yhden piparkakun pöydältä. Muutoin kaikki sujui suuremmitta jekuitta.
Tapanina molemmat koirat olivat jo aika rauhallisia ja väsyksissä. Sitten taas eilen vierailimme Miehen vanhemmilla, ja Jalo pääsi taas vetämään niin sanotusti löysät pois. Ehkä tänään vielä laiskottelemme, huomenna voisi jo alkaa miettiä tulevia treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti