Jalo on nauttinut täysin rinnoin lumesta siitä saakka, kun sitä on ollut. En tiedä, tuoko lumi jotenkin kaikki hajutkin paremmin esiin, kun Jalo menee lenkeillä koko ajan nenä maata viistäen. Samalla se myös lipoo lunta mennessään.
Kaikkein parasta kuitenkin ovat olleet lumikylvyt. Jalo kyntää ensin maata naamallaan, sitten se vetää itsensä ihan suoraksi mahalleen ja sitten siitä kyljelleen piehtaroimaan. Ihan parhaita ovat kyllä myös lumikasat, joita on kadunkulmiin ja muuallekin kasattu. Jalo kampeaa itsensä niiden huipulle, laskee mahallaan (tai nenällään) alas, kaivaa tassuillaan lunta hetken, kunnes on valmis aloittamaan saman rundin alusta. Enkä enää ihmettele, miksi Jaloa on noin viidesti kuluneen viikon aikana luultu pennuksi. Vähemmästäkin.
Myös Jekku on saanut osansa lumipesuista. Tosin se oli seurausta siitä, että Jekku oli alla, kun Jalo nosti koipeaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti