Tänään sitten operoitiin Jekun kitaa. Mies vei Jekun aamulla kahdeksaksi, ja kävimme noutamassa sen kotiin neljän jälkeen. Ja jo siinä päivällä pamahti sähköpostiini vakuutusyhtiöltä kielteinen päätös korvauksen suhteen. Siinä meni viisisataa euroa että vilahti. Eläinlääkäriasema oli yrittänyt siis saada homman hoidettua niin, että itse ei olisi tarvinnut maksaa kuin omavastuu. Mutta nyt siis juttu menee vielä johonkin käsittelyyn, eli jotain toivoa kai vielä on. Mutta toisaalta, pääasia, että Jekku on kunnossa.
Jekku nimittäin on erittäinkin reipas potilas. Lääkärissä hoitajakin kehui, että kyllä on iloinen ja reipas tyyppi. Se oli kuulemma herännyt nukutuksestakin tyyliin "Ping, mitäs tehtäis!" ja muutenkin ollut reipas ja iloinen itsensä. Sellainenhan se on, hassu. Ja ihana. Ja rakas. No niin. Siltä oli siis leikattu se patti ikenestä, joka lähetettiin patologille (Saksaan!) tutkittavaksi. Lisäksi yksi etuhampaista oli pitänyt poistaa. Hoitaja näytti Jekun hammaskarttaa ja kehui, että kaikki hampaat ovat kertakaikkisen hienossa kunnossa, paitsi alaetuhampaat. Niitä pitäisi kuulemma harjata, kun niissä on jotenkin syventyneet ientaskut. Jos hampaita ei hoida, ne voivat tippua tai ne joudutaan poistamaan. Eli harjaostoksille sitten seuraavaksi.
Jekku oli saanut lääkärissä kipulääkettä, jonka vaikutuksen pitäisi kestää vuorokauden verran. Mitään lääkkeitä emme kotiin saaneet, joten toivotaan, että mitään kipuja ei tule jatkossakaan. Pari tikkiä suussa on, mutta ne ovat itsesulavia. Nyt sitten viikon verran pitäisi syödä vain pehmeää ruokaa. Kotiin päästyämme laitoin heti ruokaa vettymään. Jekkuhan innostui, kun nostin kupin ja avasin ruoka-astian. Raukalla taisi olla ihan hippasen nälkä, kun viimeksi se oli syönyt eilen illalla kahdeksan maissa. Jekku jäi itsepintaisen odottavasti istumaan keittiöön ja tuijottelemaan tiskipöydälle ruoka-aikaa. Sen lopulta koittaessa ruokailu sujui sentään vähän hitaammin kuin tavallisesti. Ilmeisesti sellaista vettynyttä nappulaa ei niin vain imuroidakaan kupista.
Olemme ottaneet nyt rauhassa tämän illan, eikä mitään suurempaa hulabaloota ole tiedossa loppuviikoksikaan. Toivotaan nyt, että tuo toipuu hyvin ettei mitään takapakkeja tulisi.
Kokemuksesta voin kertoa, ettei vakuutus tosiaan maksa hammas- ja hampaiden kiinnityskudossairauksien hoitoa kuin tapaturmatapauksissa (katkennut hammas tms.)... Meillä on uponnut Jalon hammaskalustoon tässä syksyn aikana pari tonnia, vaikka niitä vakuutusmaksuja tosiaan maksetaan myös yli 300 euroa vuodelta... ehkä sekin sitten jossain tapauksissa korvaa jotain, vaikka toivotaan tietysti, ettei mitään rokotuksia vakavampaa tarvetta eläinlääkärikeikoille tulis :)
VastaaPoistaPiti vielä jatkaa... Upeasti on Jekku kyllä toipunut, jos noin pirtsakkana ollut! Meillä ei mennyt ihan toivotulla tavalla toipuminen leikkauksen jälkeen, ja röntgenrauhoituksistakin Jalo heräilee tooosi hitaasti, vasta n. 12 tunnin jälkeen alkaa olla suunnilleen normaali oma itsensä! Yksilö- ja rotukohtaista varmastikin nuo heräily- ja toipumisajat.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Jalo! Joo, luinkin teidän blogistanne ihan kauhuissani, miten paljon teillä on jo rahaa hammasjuttuihin uponnut. Lähinnä tässä nyt ihmetyttää se, että eläinlääkäriasemalla väittivät, että tämä juttu menisi vakuutuksen piikkiin! Pitää nyt vielä selvittää lääkäristä, että mikä heillä oli tarkalleen ajatus, että miten niin olisi pitänyt korvata, kun vakuutusyhtiö kieltäytyy. Mutta ihan selkeästi se tosiaan vakuutusyhtiön puolelta on ilmaistu, että hammasjuttuja ei korvata, ellei ole tapaturmasta kyse
VastaaPoistaToivottavasti teilläkin kaikki sujuu jatkossa hyvin ja että pelkät rokotukset riittävät eläinlääkärissä asioinnin syyksi!
Ja juu, ilmeisesti kovin yksilökohtaista on, miten nukutuksesta toipuu. Jekku tuntuu olevan aika rautainen näköjään. Sillä on muutenkin korkea kipukynnys, kun ei mistään valita.