Tuli mieleen, että voisi käydä käyttämässä koiria uimassa, kun on ollut melko lämpimät kelit. Tänään siis tuumasta toimeen, ja suuntasimme Maariaan. Viime schipperketreffeillä sain idean, että sieltä treffipaikalta pääsisi varmasti rantaan, joten suuntasimme testaamaan paikkaa tänään. Intuitioni osui oikeaan, ja rantaan kulkikin polku, joskin kovin pöheikköinen. Viimeksihän Jalo otti ilon irti mutaojasta ja olikin nyt kovaa vauhtia kiskomassa ojan suuntaan.
Olin ottanut mukaan sellaisen narupallolelun, jonka voitin erkkarin arpajaisista. Ajattelin, että sitä olisi kiva minun viskellä ja Jalon noutaa. No, eka heitto meni pitkäksi, eikä Jalo sitten tohtinut niin pitkälle sitä hakemaan. Sinne kellui hyvä lelu lopulta upoten.
Tajusin nyt myös, että Jalo ei niinkään tykkää uida. Siis uimalla uida. Sen mielestä on mahtavaa plutata vedessä, kunhan jalat ottavat pohjaan. Nyt se keksi tehdä ihan omaa plutaamistaan niin, että lähti rannan suuntaisesti vipeltämään ja nousi vähän matkan päästä rannalle. Se ei siis suunnannut ensinkään suoraan veteen syvemmälle. Kun se sai jutun juonesta kiinni, teki se vähän uimaliikkeitä kepin perään. Muuten se suoritti sitä omaa tyyliään pitkin rantaa. Romuhan ui varsin näppärästi ja rohkeasti. Täytyisi nyt keksiä joku vastaava paikka Jalolle, mistä pääsisi paremmin veteen ja mistä kenties voisi kahlata hetken matkaa. Selkeästi se kuitenkin touhusta nauttii.
Ja samaan aikaan rannalla Jekku istui ja oli kääntänyt selkänsä meille. Sitä ei kertakaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa uiskentelu. Sitä kuitenkin varmasti helpottaisi, jos se kävisi vähän kastautumassa. Nytkin tyyppi oli ihan kuumissaan, mutta veteen ei passannut mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti