Vietin viikonloppuni melko pitkälti koneella istuen ja agilityn SM-kisoja livestreamilta tuijottaen. Huikeita suorituksia! Minien yksilöiden pronssi tuli vieläpä upeasti ATT:lle.
Sunnuntaina sitten kuitenkin ehkä vähän puuduin pelkkään agilityn katseluun. Alkoi kutkuttaa, että pitäisikö lähteä Jalon kanssa vähän kokeilemaan, miltä agility pitkästä aikaa tuntuisi. Tuumasta toimeen, totesin minä ja pakkasin mukaani Jalon, vähän makupaloja ja arsenaalin leluja.
Agilityharrastajat vissiinkin tuijottivat kukin tahoillaan kisoja, sillä hallilla ei ollut lisäksemme ketään muuta. Olin ajatellut mennä sisälle, mutta ulkona oli madallettu puomi, joten siitä se ajatus sitten lähti. Ensin muistuttelin Jalolle kontaktia ja koske-käskyä. Ihmeen kivasti se muistui mieleen, vaikka vähän tietysti piti minun varmistella. Pariin kertaan otimme koko puomin. Aloin siis opettaa Jalolle jo kiipee-käskyä. Vauhdissa kontaktin ottaminen olikin vaikeampaa, eikä Jalo aina olisi malttanut pysyä koko puomilla. Ajattelin, että ottaisin puomia vasta sitten, kun joku toinen olisi mukana vähän jeesimässä ja varmistamassa, mutta tuolla madalletulla puomilla uskalsin siis kokeilla.
Sitten otettiin vähän putkea. Taas meinasi lähteä homma käsistä, ja Jalo helposti tuli mukanani putken ohi. Kyllä se sinne mielellään meni, mutta ei niin helposti ohjauksestani. No, ei se mitään. Sitä on treenattava lisää.
Aloin myös rakentaa eteen-käskyä Jalolle. Jekun kohdallahan se on tykkänään unohtunut. En tiedä, miten hyvin Jalo sen hiffasi, mutta kovin innokkaasti se lähti kuin ammuttuna esteiden yli lelua kohti. Pidin esteet vielä ihan matalina, 30-40 senttisinä. Niitä pitää hiljalleen alkaa nostella.
Ihan lopuksi otimme kolmen hypyn sarjan niin, että esteet kaarsivat loivasti kohti putkea. Ihan viimeisellä kerralla Jalo jatkoi putkeen asti. Vau!
Meininki oli ihan erilaista mitä reilu puoli vuotta sitten syksyllä, kun viimeksi olemme lajia kokeilleet. Nyt pysyi pakka ja paremmin hanskassa. Minä en hermostunut, vaikka Jalo ei heti tehnyt niin kuin olisi pitänyt. Eikä Jalo lähtenyt rallittelemaan, vaikka pari kertaa putken kanssa uhka oli ilmassa. Sain sen myös oikeasti odottamaan ennen kuin se säntäsi hypyille.
Jäipä muuten ihan kertakaikkisen hyvä fiilis! Tätä lisää! Onhan tässä paljon tekemistä, sitä en kiistä. Hyvä fiilis jäi lähinnä siitä, että tällä kerralla olimme edes suunnilleen samalla kentällä Jalon kanssa. Minä en turhautunut, eikä Jalolta lähtenyt homma käsistä. Lisäksi se tuntui olevan aivan innoissaan. Huomasin myös, että paras palkka on lelupalkka, ainakin agilityssa. Lopussa Jalo ei huohotukseltaan suostunut ottamaan edes namia suuhunsa, mutta lelua kohti piti yrittää hyökiä. Yritän nyt vielä tämän viikon aikana päästä toistamiseen hallille vahvistamaan vanhaa ja ehkä kokeilemaan jotain uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti