Lähdin eilen treeneihin, vaikka hellettä pitikin. Ajattelin, että katsotaan, miten Jekku jaksaa. No yllättävän hyvinhän se jaksoi! Mietin lähinnä kesän kisailuja, että kisataanko vai pidetäänkö taukoa. Mutta eiköhän tuo jaksa kisoissakin muutamat radat vetäistä.
Eilen tehtiin kuitenkin jonkin verrankin toistoja, ja vasta lopussa Jekku alkoi hyytyä ja osoittaa sen. Rata oli todella kiva, eikä tuntunut niin kovin vaikealta, vaikka Olavi sitä vaikeaksi sanoikin. Rata alkoi kolmen hypyn suoralla, josta koira piti saada käännettyä 90 asteen kulmassa kepeille. Eikä siinä vielä kaikki: hyppyjen ja keppien väliin jäi niin kovin houkuttelevasti A-este. Olin aivan saletti, että Jekku on A:lla nopeammin kuin ehdin keppejä sanoa. Mutta kas, kepeille minä sen sain! Niitä piti sitten taas hinkata muutamaan otteeseen. Onnistuneen suorituksen jälkeen pistettiin bileet pystyyn ja vasta sitten jatkettiin rataa. Minä edelleenkin vedän omalla liikkeelläni Jekun pois toiseksi viimeisestä välistä. Alan siinä kohtaa jo ennakoida seuraavaa estettä, jolloin Jekku tulee kepeiltä pois. Voi, kun saisin kisoissakin keskityttyä keppien yliohjaamiseen. Muu rata menikin ihan kivasti. Jotakin huomautettavaa siellä taas toki oli, mutta itse olin kovin tyytyväinen omaan ja Jekun suoritukseen! Kyllä jää onnistuneista treeneistä hyvä mieli.
Ihan lopuksi Olavi veti näytöstyyliin Pauli-belggarillaan radan nollana läpi kädet selän takana. Hän ohjasi siis vain ja ainoastaan olkalinjalla ja äänellä. Vau! Tuollaista menoa on kyllä hieno katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti