Sunnuntaina olimme pitkästä pitkästä aikaa schipperketreffeillä. En edes muista, milloin viimeksi olemme olleet. Kesällä ehkäpä... Kun aluksi keskiviikkoisin oli tokoa ja sitten sunnuntaisinkin jotain muuta menoa. Onneksi nyt perinteisille joulutreffeille pääsimme. Tarjolla oli taas tuttuun tapaan glögiä ja pipareita. Koirat saivat Anitalta lahjaksi herkkuja, ja me ihmiset Katilta kynttilät, joissa oli schipperken figuuri. Kiitos molemmille!
Koirilla oli hauskaa. Jekku otti aika rauhallisesti, mutta Jalo sai juosta ihan sydämensä kyllyydestä. Treffeillä oli myös rakkautta ilmassa, kun Hani tapasi sulhasensa Skipperin. Jäämme odottelemaan iloisia perheuutisia...
Jalo oli selkeästi väsynyt päivän riekkumisesta. Sunnuntaina kummipoikani tuli vielä äitinsä kanssa illalla visiitille. Jalolla ei selkeästi riittänyt energiaa tai jaksamista vieraiden kanssa seurusteluun, vaan se hakeutui vain omiin oloihinsa. Jekulla sen sijaan taas virtaa tuntui riittävän, ja se varasti jo toisen joulutortun samaisen viikonlopun aikana. Molemmat tilaisuudet minä sille tarjosin. Mitäs nousin varomattomasti pöydästä miettimättä, miten nopeisiin käänteisiin Jekku pystyykään. Huoh.
Eilen oli toiseksi viimeinen tekniikkakurssin kerta. Aiheina olivat valssi ja vekki. Valssi, tuo tuttuakin tutumpi ohjauskuvio onnistui silti tarjoamaan vaikka mitä kaikkea uutta! Olin ajatellut, että kai sitä nyt ihminen valssata osaa. Mutta niin vain huomasin olevani armotta myöhässä. Valssi kun pitäisi saada valmiiksi jo juuri ennen kuin koira ponnistaa hypylle. Sain ihan todella uusia oivalluksia valssin suhteen! Kokeilin myös eri puolilta ja eri kulmista. Välillä tuntuu, että oma liike tökkää, kun yritän merkata esteen koiralle. Ilmeisesti oma liikkeeni tökkää siinä määrin, että Jekkukin pysähtyy ja luistaa esteeltä. Pitäisi siis opetella jotenkin sulavasti merkkaamaan ja jatkamaan liikettä.
Vekki oli nimenä tuttu, mutta itse liikkeenä vieras. Se vaikutti kyllä kivalta ja toimivalta! Siinä koira ohjataan ihan lähelle jalkaa, jonka ympäri koira tavallaan käännetään. Tarkoituksena on siis saada koira tiukasti kääntymään esteen jälkeen. Minulla menee nyt kyllä jo nämä termit ja liikkeet niin pahasti sekaisin, että pitäisi tehdä ihan joku lista kaikesta!
Jekku oli ihan yllättävän liekeissä! En muista, milloin se viimeksi olisi kiitänyt esteiden yli noin. En sitten tiedä, onko tauko tehnyt terää, vai olivatko tämän kerran herkut sen verran parempia. Meillä ei kotona ollut kerta kaikkiaan mitään, joten poikkesin matkan varrella ostamaan Natural Menua. Kylläpä tuntui maistuvan! Ei sillä, että Jekulla koskaan olisi varsinaisesti tehnyt tiukkaa syömisen kanssa, mutta nämä tuntuivat olevan ihan kerrassaan omaa luokkaansa. Katsotaan, miten huominen rally-toko sujuu näillä eväillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti