Eilen oli viimeinen kerta Jekun temppukurssia. Harmi, olisi tuota jatkanut pidempäänkin. Esitin toiveen, että kurssille tulisi joku jatko-osa joskus. Oli kyllä niin mukavaa! Jekku oli ihan hirmuisen pätevä pieni koira!
Viimeisellä kerralla oli vuorossa temppurata, jossa yhdisteltiin osaksi jo tehtyä juttua. Muutama uusikin asia radalla tuli. Jokainen koirakko teki radan kahdesti. Ensin ekan kerran, jonka jälkeen asiat jätettiin vähän muhimaan ja sitten suunnattiin uusintakierrokselle. Odotteluajan sai käyttää koiran kanssa touhuamiseen erilaisia aktivointileluja käyttäen.
Rata alkoi muutaman tötsän pujottelulla, jonka jälkeen oli koroke, mihin koiran piti nostaa etutassut. Tokalla kierroksella pyysin Jekku laittamaan takatassutkin sille, kun homma tuntui sujuvan. Sitten oli neljän hypyn suora, joka meni oikein näppärästi. Hyppyjen jälkeen koiran piti kiivetä vatiin. Tämän jälkeen tuli rally-tokoliike, jota emme olleet ennen tehneet. Siinä koira pyydettiin sivulle istumaan, ja ohjaajan piti kiertää vastapäivään koiran ympäri niin, että koira yhä istuu paikallaan. Ekalla kierroksella tämä ei meiltä sujunut. Jekku nousi heti, kun menin sen taakse. Kyllä se tietää "odota"-käskyn, mutta yleensä silloin lähden eteenpäin. Tätä onkin hyvä treenata jatkossa. Sitten hypättiin hulavanteen läpi, jonka jälkeen niin halutessaan koira sai laittaa etutassut dobostakin tutulle lörpälle ja kiertää sen ympäri. Tuija kehaisi, että Jekku teki oikein taitavasti. Jee! Toiseksi viimeiseksi oli taas rally-tokoliike. Koira otettiin sivulle, otettiin askel ja sivulle, kaksi askelta ja sivulle ja lopuksi kolme askelta ja sivulle. Tässä oli ehkä vähän hapuilua mutta ei suurempia ongelmia. Sitten käytiin viemässä tötsistä muodostetun ruudun taakse kuppiin makupala yhdessä koiran kanssa, palattiin takaisin ja lähetettiin koira eteen. Näppärästi meni.
Vitsit, miten kiva kaveri Jekku on tällaiseen touhuun! Meille näköjään sopii molemmille paremmin sellainen tekeminen, missä se ei ole niin justiinsa. Kyllä minä haluan agilitya tavoitteellisesti harrastaa, mutta huomasinpa vain, että tämä tällainen tuntuu olevan juuri se meille sopivin juttu. Pääasia, että koiran kanssa saa yhteisiä onnistumisen iloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti