No niin, nyt on sitten Jekun luonne testattu ihan virallisesti. Olin jo pitkään miettinyt, että olisi kiva käydä luonnetestissä, jotta näkisi, miten Jekku mihinkin tilanteeseen reagoi. Keväällä sitten laitoin ilmoitusta menemään, kun Kaarinassa ilmoitettiin olevan Bokseriyhdistyksen testin. Satuimme mahtumaan mukaan, ja eilen sitten koitti testin aika. Meidän aikamme oli aamusta heti ensimmäisinä, mikä oli kivaa, ettei tarvinnut sen enempiä vuoroaan odotella.
En tiedä, aistiko Jekku hienoisen jännitykseni, vai oliko paikka sen mielestä valmiiksi epäilyttävä, mutta Jekku ei ihan täysin oma itsensä ollut (joojoo, kuulostaa selittelyltä mutta kuulostakoon). Ensin kyseltiin yleistietoja koirasta: ikä, harrastukset, muut koirat, asema laumassa, aiemmat ikävät kokemukset. Sitten tuomari kutsui Jekkua luokseen ja rapsutteli hetken. Sitten alkoi varsinainen testi osiolla, jonka tiesin jo ennalta menevän pieleen. Tuomari yritti leikittää Jekku ensin puukepillä, sitten rievulla. Sanoin jo alkuhaastattelussa, että Jekku ei sitten muuten leiki muualla kuin kotona. No, eipä leikkinyt ei.
Taitelutahdon testauksen jälkeen oli vuorossa kelkkakoe. Minun piti vain seistä paikoillani kuin tolppa, teki Jekku mitä tahansa. Katseeni piti myös olla tiukasti suunnattu vain ja ainoastaan kelkkaan. Kelkan lähdettyä liikkeelle Jekku vetäytyi haukkuen taakse päin ja kiskoikin melkoisesti. Mietin siinä, että isomman koiran kanssa olisi ollut muuten vähän tekemistä. Kun kelkka pysähtyi, Jekku lähti kuitenkin oma aloitteisesti sitä katsomaan, vaikka tuomarit sitten käskivät minun vielä mennä kelkan vierelle ja osoittaa sitä Jekulle kehuen sitä kovin.
Sitten oli vuorossa hyökkäys puskasta. Tuomari siis hyökkäsi minua kohti, jolloin minun piti pysähtyä. Jekku vetäytyi taas taakseni. Hyökkäyksen loputtua se meni tuomarin luo ja jäi siihen tuomarin pideltäväksi minun kävellessäni kauemmas, josta sitten kutsuin Jekun luokseni.
En sitten muuten ole ihan täysin varma, oliko tämä puskahyökkäys ennen kolisevaa tynnyriä vai päinvastoin, mutta eipä kai sen nyt niin väliä ole. Tynnyrikokeessa siis peräämme lähetettiin vyörymään rämisevä tynnyri, jota Jekku tietysti pelästyi. Se tuli kuitenkin katsomaan tynnyriä. Lopuksi minä istuin tynnyrille ja Jekku nosti etutassunsa sitä vasten.
Sen muistan, että tässä vaiheessa oli vuorossa pimeä huone. Jekku jäi tuomarille, kun minä peruutin kohti pimeää huonetta samalla kutsuen Jekkua. Minut johdatettiin peremmälle huoneeseen, jonka takanurkkaan kävin istumaan. Jekku päästettiin sisään ja sen olisi pitänyt sitten etsiä minut. Se lähtikin vähän matkaa tulemaan, mutta kääntyi sitten takaisin ovelle. Tuomarit kannustivat sitä, jolloin Jekku tuli niin lähelle, että näin sen kuononpään. Minun oli kuitenkin määrä odottaa, että Jekku tulee aivan luokseni. Minun käskettiin sanoa Jekun nimi ensin yhden kerran. Tällä ei ollut vaikutusta, joten sitten käskettiin kutsua sitä reippaasti. Sinnikkäästi se yritti ovelle, mutta vihdoin tuli luokseni, jolloin luonnollisesti se sai kovasti kehuja. Mutta eipä sitä paljoa näyttänyt kiinnostavan, missä minä luuraan, vaan lähinnä oli mielessä varmistaa oven sijainti.
Pimeästi huoneesta päästyämme sidoin Jekun lyhyeen naruun seinään ja poistuin itse nurkan taakse. En tiedä tarkalleen, mitä tapahtui. Tuomari kaiketi hyökkäsi kohti Jekkua, ja katsottiin, miten Jekku puolustautuu. Jälkikäteen tuomari sanoi, että muissa tilanteissa Jekku tukeutuu voimakkaasti minuun mutta yksin ollessaan pystyy kyllä toimimaan ja puolustamaan terävästikin paikkaansa.
Onneksi testi läheni loppuaan, sillä Jekku alkoi selkeästi olla jo kuormittunut. Lopuksi vielä edestämme maasta tempaistiin ylös haalari, mitä Jekku taas pelästyi. Käännyin välittömästi ympäri, palasin vähän matkaa takaisin ja sitten taas käännyimme kohti haalaria. Jekku ei selkeästi enää halunnut tulla lähelle, vaan harasi takanani vastaan. Meidän käskettiin pysähtyä, ja jäljellä olivat enää laukaukset. Kaksi laukausta ammuttiin, joita Jekku selkeästi pelkäsi. Tästä olin itse vähän yllättynyt, sillä se ei reagoi uutena vuotena esimerkiksi ilotulitukseen mitenkään. Tuomari totesi, että nyt jo aiemmat osiot olivat kuormittaneet koiraa niin, että se siksikin ehkä reagoi voimakkaammin.
Testistä suoriuduttuamme vein Jekun autoon ja palasin odottamaan loppulausuntoa.
Tällaiset pisteet sieltä tulivat:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -2 riittämätön
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus - - laukausaltis
Loppupisteet +102
Eniten pisteitä vei siis tuo taisteluhalu, jota ei ollut. Muutoin ihan hyvät pisteet. Eli kai tämä nyt ihan hyvä suoritus tuolta pieneltä oli.
Kotona Jekku sai luun ja vapauden vain levätä loppupäivän. Se ei tietenkään levännyt, vaan riehui muiden kanssa. En usko, että testistä jäi sille traumoja, kuten ei siis tietenkään pidäkään. Taas yksi uusi kokemus takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti