Nyt on tullut harmillista takapakkia parissakin jutussa. Nimittäin Romun tassu ei ole lähtenyt parantumaan toivotulla tavalla, vaan haava on tulehtunut. Olimme kontrollissa maanantaina, jolloin tuo todettiin. Olimme kotiuttaneet Romun sunnuntaina, mutta maanantaina se pääsi uudelleen hoitoon. Lääkäristä saimme hoidoksi, että tassua pitää huuhtoa haalealla vedellä pari kertaa päivässä. Lenkkien ajaksi pitäisi laittaa side, mutta mahdollisuuksien mukaan muina aikoina haavan pitäisi saada hengittää. Näin ollen on turvallisempaa, että Romu on vielä hetken hoidossa. Maanantaina vielä on uusi kontrolli. Toivoa sopii, että haava nyt jo parantuisi!
Toinen takapakki tapahtui pentuagilityssa. En tiedä, miksi. Jalo kävi aivan totaalisen kuumana viimeisellä kurssikerralla. Ensin se yritti hyökiä radalle muiden suorittaessa sitä. Koitin kääntää sitä pois radasta ja rauhoitella, mutta eipä se paljoa tehonnut. Jälkiviisaana ajattelin, että Jalo olisi pitänyt viedä odotusajaksi autoon. Toisaalta sen pitäisi kyllä tottua häiriöönkin. Kun lopulta pääsimme radalle, ei mistään meinannut tulla mitään. Jalo syöksähteli minua kohti ja räksytti. Se syöksähteli myös kohti Elina-kouluttajaa ja räksytti. Että minua hävetti. Enkö nyt hitto vie saa koiraani aisoihin. En näköjään. Teki mieli vinkua, että kyllä se kotona käyttäytyy, kun Elina läksytti, että nyt pitäisi laittaa koira aisoihin.
Parina viime päivänä olemme palanneet ihan perusjuttujen pariin. Ongelmia ei kuitenkaan edelleenkään kotioloissa ole. Jalo kulkee lenkeillä nätisti ja varsinkin pienellä kertauksella ottaa todella hyvin kontaktia. Se ei hyöki juoksijoiden perään, ei edes skeittareiden, ei, vaikka Jekku on tulla ulos nahoistaan. Jalo hakee kontaktia ja kulkee vierelläni remmi löysällä. Muut koiratkin ohitamme ongelmitta. Tänään jäimme puistonpenkille istuksimaan kaikessa rauhassa. Jalo kävi maate, eikä korvaansa lotkauttanut ohikulkijoille. Mitä hittoa?! Miksi se agilityssa ei pysy aisoissa ei sitten yhtään? Mitä minä nyt teen? Totesimme, että ehkäpä me Jalon kanssa haemme uudelleen alkeiskurssille ja jätämme jatkokurssin tuonnemmas.
Onneksi jotain positiivistakin: tänään tokossa Jalo oli tauonkin jälkeen nätisti. Olemme ikävästi missanneet pari edeltävää kertaa, joten aika paljon on jäänyt väliin. Toisaalta kiirekös tässä. Tänään oli puhetta luoksetulosta ja kauko-ohjauksesta. Me keskityimme ensinnäkin siihen, että koira jää paikalleen, toissijaisesti siihen, miten se tulee luo. Itse olen tyytyväisin siihen, miten saimme ohjeistusta paikallaoloon. Teen nyt niin, että käsken Jalon sivulle, sanon "istu" ja otan aluksi askeleen pois koirasta ja samaisen askeleen takaisin. Jalo hiffasi, että se ei saa liikkua ennen kuin vapautan sen. Otin myös lopuksi ensin askeleen sivulle, sitten taakse ja saman toisinpäin. Jalo pysyi paikoillaan. Luoksetuloa treenasimme melko vähän, mutta vähän kosketusta saimme siihenkin.
Odotteluajan Jalo otti taas lunkisti. Selkeästi se agilityssa varmaan haluaisi päästä tekemään ja siksi kuumenee. Nyt oli nätisti, paitsi kun pari koirakkoa otti jotain vauhdikkaampaa leikkeineen; silloin Jalo yritti pari kertaa syöksyä mukaan mutta uskoi, kun kielsin ja käänsin sen.
Harmittaa ihan älyttömästi, jos mahdollisuutemme agilityssa nyt kosahtavat tämän takia! Päätin, että kesällä hitto vie treenaan perustottista niin, ettei syksyllä olisi nokan kopauttamistakaan. Jalossa kuitenkin on potentiaalia, kunhan sitä osaisi hyödyntää.
Jännää ehkä on myös se, että minä, vannoutunut agilitaaja, olen nyt kiinnostunut tokosta melkoisesti. Agility on reipasta ja menevää, mutta ehkä juuri siksi minulle vähän sopimatonta, kun olen tällainen huitoja. Tokossa pystyn itse jotenkin keskittymään paremmin ja jopa hahmottamaan, mikä omassa toiminnassani mättää.
Aika toki näyttää, mihin harrastukseen Jalon kanssa päädyn. Jekun kanssa ajattelin pitäytyä agilityssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti