Temppuilua

Oho, miten taas olenkaan unohtanut kirjoittaa sunnuntain temppuilusta. Se on tämä loma, joka sekoittaa pään ja saa päivät sekoittumaan toisiinsa niin, ettei muista, mitä teki ja milloin ja onko nyt perjantai vai maaliskuu. Loma se on ihmisen parasta aikaa, elämää yhtään väheksymättä. Mutta niin, asiaan.

Temppu- ja aktivointikurssin toisella kerralla harjoiteltiin muun muassa erilaisille korokkeille nousemista, tai siis etu- ja takatassujen nostamista. Tämä oli tuon kerran tempuista selkeästi Jekun bravuuri. Veikkaan, että kevään doboilulla on osansa asiaan. Ensin harjoiteltiin sitä, että koira nostaa etutassunsa pienen korokkeen päälle. Kun tämä oli klaari, oli takatassujen vuoro. Dobossa Jekku vierasti sitä, että takatassut olivat pallolla, mutta ihmekös tuo, kun tuolloin asento oli todella etukeno. Nyt korkeusero oli pieni, joten Jekku seisoi ihan lunkisti etutassut maassa takatassut korokkeella. Sitten oli vuorossa korokkeen kiertäminen. Lopuksi koiran piti laittaa ensin etutassut sitten takatassut pesufatiin. Jekku ei ihmetellyt sitäkään, vaan lopulta koko koira oli vatissa.



Sitten seurasi kaikkein haastavin osuus, minkä kyllä arvasin jo etukäteen. Koiran piti istua ja pitää keksiä kuononsa päällä. Hehheh. Joo, ei tullut mitään. Yritimme Tuijan avustuksella laittaa pienempiä makupaloja kuonon ja lopulta otsan päälle. Otsan päällä se sai hetken jotain pidettyäkin. Ja tietysti Tuijan tehdessä se käyttäytyi hienosti ja oli pientä toivoa objektin pysymisestä kuonolla. Minun kanssani se heti väisti alta pois. Tätä saattoi kokeilla myös niin, että namu laitettiin tassulle. Mutta eipä siitäkään mitään tullut.



Viimeiseksi kokeilimme kierähtämistä ympäri kyljellään. Olen tehnyt tätä joskus kotona muistaakseni. Silloin se sujui pari kertaa, kun hetki oli sopivan otollinen. Nyt Jekku ei ainakaan kierinyt yhtään mihinkään, vaan väisti ja nousi seisomaan. Ehkä syynä oli jännä tilanne, kuka tietää. Kyllä se kerran kierähti, kun kukaan muu kuin minä ei tietenkään nähnyt. Mutta ei se mitään. Tuota voisi tehdä kotona sitten kaikessa rauhassa.



Itse en taaskaan ehtinyt muiden suorituksia seurailla, mutta Tuija sanoi, että selkeästi eri koirilla oli eri vahvuudet. Jekun vahvuus oli se korokkeille nousu. Eräs staffi puolestaan piti upeasti keksiä kuonollaan, eräs sheltti taas puolestaan kieri ympäri. Tuo kurssi on siitäkin mukava, että siellä on todella mukava ja vapautunut tunnelma. Kukaan ei tee ryppyotsaisena juttuja, vaan tavoitteena on vaan pitää kivaa koiran kanssa. Vähän samanlainen hauska ja jutusteleva tunnelma kuin dobossa oli. Kunpa tuota fiilistä saisi siirrettyä vaikka agilityynkin! Kunpa oppisi nauramaan itselleen ja virheilleen paremmin ja enemmän.

Temppukurssia ei ole enää valitettavasti kuin yksi kerta jäljellä. Jos tähän tulee joskus jatkoa, osallistun ehdottomasti! Ja voin lämpimästi suositella tätä muillekin!

(Ja koska kuvia mistään temppumeiningeistä ei juuri nyt ole, näette kuvia Jekusta poseeraamassa Miehen vanhempien pihalla.)