Jekulla on ollut vähän ongelmia portaiden kanssa. Meillä kotona kerrostalossa se kyllä tulee sujuvasti sekä ylös että alas yhdet rappuset hissille. Vaikka rappukäytävän muutkin portaat ovat ihan samanlaisia, se ei suostu niitä kulkemaan. Jos joskus pitää mennä rappuja, täytyy Jekkua kantaa. Sitä eivät kaiketi pelota ne itse rappuset, vaan liukkaat lattiat siinä välissä.
Ehkä liukkaus on tosiaan se tekijä, joka eniten pelottaa, kun nyt alkaa oikein miettiä. Äitini luona Jekku menee reippaasti portaat yläkertaan, sillä ne portaat on päällystetty kokolattiamaton tavoin. Sen sijaan kellarin kivirappuja se ei suostu menemään.
Täällä Miehen vanhempien luona se tulee taas reippaasti ulkoraput alhaalta ovelle, mutta sisällä olevia portaita se pelkää. Se on mielestäni ihan ymmärrettävää, sillä ne ovat ns. avoportaat, joissa askelmien väli on avoin. On oikeastaan ollut hyväkin, ettei Jekku niitä kiipeä, sillä kissalla on näin ollut turvapaikka yläkerrassa. Nukumme Miehen kanssa ylhäällä, mutta olemme jättäneet Jekun aina yöksi alas. Tänään aamulla kuulin, kun Jekku alkoi haukkua Mustille ja päättelin, että Jekun mielestä olisi jo syytä nousta ylös. Sitten kuulin, kuinka se yritti tulla rappuja ylös, mutta pysähtyi kai alimmille portaille. Tämän jälkeen taisin nukahtaa uudelleen, sillä heräsin siihen, kun Jekku tulla tupsahti sänkyyn! Se oli voittanut pelkonsa ja kiivennyt ihan kaikki portaat ylös luoksemme! Reipas poika. Se oli selkeästi itsekin hämmentynyt rohkeudestaan, mutta samalla iloinen. Se hyöri sängyssä korvat luimussa ihan täpinöissään. Saa nähdä, miten jatkossa käy: kiipeääkö Jekku portaat esimerkiksi kissan perässä ylös...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti