Olemme nyt sunnuntaista asti asustelleet Miehen vanhempien luona, sillä he ovat viikon verran reissussa. Täälläkin riittää vauhtia, vipinää ja vaarallisia tilanteita. Miehen vanhemmilla on siis koira, Musti, sekä kissa, Titti. Näiden kahden takia me kolme olemme täällä. Jekku ja Musti ovat ylimmät ystävykset. Jekusta Musti on vaan aivan kertakaikkisen ihana (kuten minustakin!), ja Mustikin tuntuu tykkäävän, kun sillä on (nuorta) seuraa. Mustihan on jo vanhus, ikää n. 12 vuotta. Välillä Jekkua pitää oikein toppuutella, että se jättäisi Mustin rauhaan.
Kissan kanssa Jekku sen sijaan ei tule toimeen. Jekku ei vaan ymmärrä, että mikä otus se on, kun koira se ei ole. Titti on kyllä tottunut koiriin Mustin kanssa asuessaan, mutta Jekku on sille vieras. Niinpä Jekku haukkuu Tittiä, ja Titti murisee, sylkee ja sähisee. En ole ennen kuullut kissasta tuollaisia ääniä. Vaatii siis hieman, tai oikeastaan paljonkin, huomiota, että kaikki järjestyy niin, etteivät nämä kaksi pääse toistensa pariin. Titti tosin pakenee Jekkua, minkä ehtii. Mutta ei Titillekään ole kivaa, että Jekku sitä jahtaa. Siksi yritämme huolehtia, että kukin vuorollaan pääsee sisään, ulos, ja syömään.
Täällä on myös iso ja ihana piha, jossa koirat saavat juoksennella. Eilen treenailin Jekun kanssa perustottelevaisuutta pihalla, ja ihan kivasti meni! Jekku seurasi vapaana oikein hienosti. Myös luokse se tuli nätisti. Sitten heitin peliin oikein kunnolla luovuutta ja rakensin haloista ja laudanpätkästä esteen, jonka yli Jekkua hypyytin. Sekin meni hienosti! Tänään tarvitsin estettä jo ihan muihin tarpeisiin...
Pihaa ympäröi aita, jottei Musti pääse pihalta pois. Valitettavasti aita ei Jekkua ihan kaikilta osin pitele. Jekku on jo kahdesti livahtanut naapuriin tervehtimään naapurin koiraa. Onneksi naapurin koirakin on kiltti, joten vahinkoa ei ole tapahtunut, mutta kiusallistahan se on. Siitä aiemmin mainitsemastani hienosta luokse tulosta ei ole jälkeäkään, kun Jekku päättää livistää. Olemme Miehen kanssa yrittäneet tilkitä aitaa ja luulimme, että se on jo tiivistetty kaikilta osin, mutta edelleen Jekku pääsi naapuriin. Aloimme kunnolla tutkia asiaa ja huomasimme, että aidassa on todella monessa kohtaa sellaisia aukkoja, joista Jekku mahtuu ryömimään. Ei kun lisää lautaa, kukkapurkkeja, oksia ja lisää lautaa peliin.
Olimme Miehen kanssa todella tyytyväisiä kättemme tulokseen. Kunnes huomasin Jekun seuraavan naapurin pihalla! Nyt se sentään totteli, kun minä yläpihalta kiljuin ja karjuin "tänne", minkä keuhkoista lähti. Ja taas katsomaan, millaisia aukkoja siellä on. Pahinta oli, että näistä raoista Jekku olisi päätynyt suoraan ajotielle. Ja vielä kerran lautaa peliin. Vähän tuntui kurjalta, kun lautojen alle jäi sinivuokkoja... Mutta toivon, että sinivuokkojen juuret säilyvät sentään. Nyt tärkeintä oli kuitenkin se, että aita saatiin tarpeeksi tiiviiksi Jekun temmeltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti