Olen aiemmin kirjoittanutkin, että Jekku tykkää melkoisesti isoista koirista. Ehkä jopa enemmän kuin pienistä. Syynä varmaankin on se, että Jekku on ihan pienestä pennusta asti tottunut Miehen vanhempien Mustiin. Jekku on kova painimaan, joten isomman koiran kanssa siihen on paremmat mahdollisuudet. On myös hyvä, ettei Jekku pelkää isoja koiria. Joskus ehkä olisi vähän syytä kunnioittaa isompaansa, mutta hyvä, ettei ainakaan ole peloissaan.
Pienien koirien kanssa Jekku ei oikein osaa olla. Niistä ei saa painiotetta, eikä muutenkaan niin seuraa peuhaamiseen. Toki skipitreffeillä Jekku mennä vilistää muiden mukana tyytyväisenä, mutta kotikulmilla pienet koirat eivät kiinnosta. Tai no, pienihän Jekkukin on. Eilen lähdimme tapaamaan kaverini suomenlapinkoiran kahdeksan viikon ikäistä pentua. Mietin, miten mahtaa käydä. Hivenen pelotti, että Jekku on liian raju, ja että pentu pelästyy. Päätimme kuitenkin testata, miten käy. Hyvin kävi! Jekku oli todella fiksusti. Vaikka on nuori itsekin, se taisi tajuta, että toinen on todella vielä lapsi. Jekku leikki ihan kiltisti, kävi maate ja antoi pennun selättää. Olin oikein tyytyväinen Jekun käytökseen, ja ilmeisesti pennullakin oli kivaa. Otamme uusiksi joskus. Sikäli hämmentävää, että pentu oli jo nyt melkein Jekun kokoinen! Painoa ei ollut kuin puolet, mutta korkeutta enemmän.
Tänään Jekku sai vähän suurempaa seuraa. Lähistöllä asuu suunnilleen Jekun ikäinen itäsiperianlaikanarttu, jonka kanssa Jekulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Tämä vaihtelu tosin on todella kiivasta. Saman tapaamisen aikana tunteet vaihtuvat rakkaudesta vihaan ja takaisin. Koirat painivat kiihkeästi, sitten jompikumpi suuttuu ja nanosekunnissa ne ovat taas kavereita. Tänään päätimme lähteä yhdessä kävelylle. Lenkki ei ollut erityisen pitkä, mutta aikaa siihen meni 2,5 tuntia. Välillä kun piti jäädä ruohikolle tai hiekalle painimaan ja telmimään, tai muuten vain makoilemaan. Nämä kaverukset myös yrittävät jakaa yhteistä keppiä: kun toinen löytää oksan, toinen syöksyy toiseen päähän kiinni, ja sitten hetki väännetään risun herruudesta. Jekku on aika usein se röyhkeämpi osapuoli, joka varastaa koko oksan itselleen. Suurimmaksi osaksi kävely meni ihan kivasti: on hyvä, että koirat tottuvat kävelemään yhdessä. Tästä on hyvä jatkaa yhteisiä retkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti