Terveisiä kehästä

Tänään koitti siis kauan odotettu ja jännitetty koiranäyttely. Treffasimme muut Luupäät aamulla messukeskuksen edessä ja suuntasimme yhdessä kehään. Jekku löi jarrut pohjaan liukkaalla lattialla, joten jouduin kantamaan sitä hetken. Muutenkin se oli yllättävän peloissaan. Outoa, sillä yleensähän Jekku on aina ja kaikkialla ollut jopa tyhmänrohkea ja muutenkin reipas. Toisaalta ei kai se mikään ihme ole, sillä koiria oli paljon ja hallissa kaikui ja kumisi. Onneksi meillä oli hieman aikaa ennen arvostelun alkamista, joten ehdimme kierrellä ja kaarrella ympäri messukeskusta. Tapasin myös muutamia tuttuja, jotka silittelivät Jekkua ja kannustivat meitä.

Eniten jännitin Jekun kehäkäyttäytymistä. Alkuun näytti, että mistään ei tule mitään, mutta Jekku kyllä yllätti ihan täysin. Se oli ihan kiltisti ja kulki nätisti. Tuomarikin oli aivan ihana, ruotsalainen Zorica Salijevic. Hän jutteli hellästi Jekulle ja oli muutenkin ystävällinen. Lopuksi hän kehotti minua laittamaan Jekun paikoilleen seisomaan, jotta voi vielä katsella ja arvioda. Siitä ei sitten tullut yhtään mitään. En saanut Jekkua pysymään paikoillaan, enkä varsinkaan asennossa seisomassa. Saimme sinisen nauhan, eli EH:n eli erittäin hyvän. Lopuksi tuomari tuli kättelemään ja sanoi, että Jekku on hyvin kaunis, mutta minun pitäisi opetella esittämään se paremmin ja varmemmin. Tuomari oli todella kannustava ja neuvoi, miten pitäisi olla. Olen Jekkuun todella tyytyväinen, itseeni en niinkään. Pakko kyllä myöntää, että jonkinlainen näyttelykärpänen taisi puraista, ja mietinkin
jo, että missäköhän ja koskakohan olisi seuraava näyttely, tai mieluiten ehkä mätsäri...

Lopuksi vielä Jekun saama arvostelu. Laitan sen nyt englanniksi tähän, Anita lupasi laittaa sitten kotisivulleen suomennetun version.
"Very nice head. Elegant body. Well developed and very nice definition of muscles. Good angulation. Very nice movement. Needs more ring training. Good pigmentation and fur quality. The dog and the owner need more patience and ring training."