Jaiks, jännittää! Ensi viikolla tähän aikaan näyttely on jo takana. Nähtäväksi jää, onko se onnellisesti vai vähemmän onnellisesti ohi. Näimme viikko sitten pikaisesti Anitan, joka hieman harjoitteli Jekun kanssa. Ihan melko kivasti sujui. Hän myös ehdotti, että näyttelypaikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin, jotta Jekun kanssa voi rauhassa kierrellä ja kaarrella ja totutella paikkaan. Suurimmaksi ongelmaksi epäilen muodostuvan sen, että Jekku on niin täpinöissään muista koirista, ettei korvaansa lotkauta minulle. Mutta jos sen kanssa etukäteen jo tutustuu paikkoihin, se toivottavasti turtuu muiden koirien läsnäoloon. Näyttelyyn kun on kuulemieni tietojen mukaan tulossa 6000 koiraa! Kaikki eivät tokikaan ole sunnuntaina, mutta kuitenkin, paljon siellä on hännänheiluttajia.
Eilen olimme taas tottelevaisuuskoulutuksessa. Tällä kerralla huomasin ihan selkeää edistystä! Mahtavaa! Jekku ihan oikeasti malttoi jo hetken kuunnella, tuli hienosti sivulle ja seurasi. Lopussa sen keskittyminen hieman herpaantui, mutta olen todella tyytyväinen silti. Uudempina juttuina harjoittelimme "eteen" -käskyä. Kokeilimme sitä pari kertaa, ja toisella kerralla Jekku menikin hienosti suoraan ruutuun, jossa oli makupaloja kupissa. Testasimme sitä myös tänään kotona. Jekku myös hyppäsi muutaman kerran esteen yli.
Pyysin koulutuksen ohjaajaa alussa katsomaan Jekun hampaat, jotta se tottuisi siihen, että vieraat ihmiset katsovat sen suuhun. Jekku antoi tällä kertaa katsoa hampaat hienosti. Minulla on kauhukuvia ekasta näyttelystä, jossa Jekku koetti molemmin tassuin haroa tuomarin käsiä huulipielistään pois. Toivottavasti tällä kertaa sujuu paremmin. Myös pari kaveriani on katsonut Jekun hampaat, kun olen pyytänyt.
Jekku on ollut kotonakin nyt rauhallisempi, kun sen kanssa on touhuttu enemmän. Tai no, ihan luonnollistahan se on. Olen lähes päivittäin kätkenyt makupaloja ympäri asuntoa, ja Jekku on sitten saanut nuuskia ja etsiä ne. Se tuntuu tykkäävän, kun saa käyttää nokkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti