Jekustahan koolla ei ole väliä mitä koirakavereihin tulee. Oikeastaan tuntuu olevan niin, että mitä suurempi, sitä kivampi. Tässä lähistöllä asuu tanskandoggi, johon Jekku on tutustunut jo ihan pentuna. Vaikka kokoero on aivan huima, ei se tunnu häiritsevän. Tuo tanskandoggi kuulemma tykkää kovasti pennuista ja sen päivä on pelastettu, jos se tapaa lenkillä pennun. Vaikka Jekku ei enää niin pieni pentu olekaan, tykkäävät koirat toisistaan kovasti silti. Pari päivää sitten näimme taas ja kävelimme hetken samaa matkaa. Vastaantulevat ihmiset hymyilivät väkisinkin kohdallamme ja totesimmekin, että lienemme melkoinen näky: pieni musta ja iso vaalea. Vastaamme tuli mäyräkoira, ja doggi nosti kamalan äläkän ja murinan: se puolusti Jekkua! Jotenkin aika hellyttävää, että Jekulla on täällä oma henkivartijansa.
Viikko on ollut vilkas, sillä olemme käyneet neljästi koirapuistossa. Pari kertaa sujui kivasti. Pari seuraavaa ei sitten niinkään. Olemme yleensä käyneet YO-kylän koirapuistossa, jossa on erikseen aitaukset pienille ja isoille koirille. Yleensä olemme toki pienien puolella, mutta nyt siellä ei ollut ketään, joten kysyimme, onko ok tulla isojen puolelle. Siellä oli aika paljon porukkaa, mutta mukana oli myös jokunen pienempikin koira, joten mekin liityimme joukkoon. Kaikki sujui aluksi ihan hyvin, ja Jekku pärjäsi ilman ongelmia isojen joukossa. Monet kehuivat Jekkua kovin pontevaksi pikkuiseksi. Sitten pienien puolelle tuli koiria, jotka tulivat haistelemaan isoja aidan takaa. En tarkkaan tiedä, mitä tapahtui. Näin vain, että Jekku haisteli aidanraosta toista koiraa, kun rähinä alkoi, ja suunnilleen rottweilerin kokoinen sekarotuinen koira kävi Jekun kimppuun. Jekku huusi kamalasti. Mitään pahempaa ei onneksi sattunut, mutta Jekku yritti kovasti pyrkiä syliin turvaan. Totesimme, että on ehkä parempi siirtyä takaisin pienten puolelle ja nostimme Jekun sinne. Luulen, että minä itse pelästyin ehkä eniten. Taisi Jekun itsetuntokin saada pienen kolauksen.
Viimeisin kerta koirapuistossa ei ollut lainkaan onnistunut. Pelkään, että Jekku meni rikki saatuaan pataan isolta koiralta. Aiemmin Jekku on ollut ihan kiltti ja leikkinyt nätisti. Nyt se ärisi ja murisi. Vaikka vannoin, että emme enää mene isojen puolelle, käväisimme siellä silti. Jekku pisti nuoren saksanpaimenkoirauroksen ihan jämptisti ojennukseen, mutta Jekun käytös vaikutti pelokkaalta. Luulen, että se ärisi, koska sitä pelotti. Takaisin pienien puolelle. Jekku paini jonkun tyttökoiran kanssa, joka selätti Jekun ja otti kiinni Jekun korvasta tai muualta päästä niin, että Jekku vinkui kipua. Hätistin Jekkua pois tuon koiran kimpusta. Sitten tuli sanomista jackrusselin kanssa ja lopuksi meinasi tulla kunnon tappelu bostoninterrierin kanssa. Minulle jäi viimeisimmästä käynnistä hieman huono mieli. Pelkään, että Jekku sai nyt jonkun kammon ja se on tästä lähtien kiukkuinen toisille koirille ja ärisee ja joutuu uusiin ja uusiin tappeluihin. Tiedän, että koirien kesken tappeluita tulee, eikä niitä voi välttää, ellei halua eristää koiraansa muista täysin. Eikä itse voi vaikuttaa siihen, että koiran käytös muuttuu, jos se alkaa pelätä. Mutta silti harmittaa. No, ehkä jatkamme koirapuistoilua siellä pienien puolella ja toivomme parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti