Kyllä Jekkua tänään lykästi lenkillä. Ennen lenkkiä se vähän nirsoili kotona, mutta söi lopulta ruokansa. Lenkillä meitä vastaan käveli muutama haalaripukuinen opiskelijanuorukainen. Yksi heistä avasi keskustelun niinkin välkysti kuin: "Olet koiraa ulkoiluttamassa." No shit Sherlock. "Juu-uh?". Seuraavaksi poika tiedusteli, saisiko ruokkia koirani ja kaivoi samalla Stockmannin muovipussista esille purkin Ceasaria ja lihatikun. Taisin näyttää jonkin verran epäuskoiselta, kun toinen poika puuttui puheeseen ja selitti, että he ovat suorittamassa rasteja pisin pitkin kaupunkia, ja yhdellä rastilla pitäisi ruokkia koira. Vihdoin tajusin jutun juonen ja annoin luvan antaa Jekulle ruokaa. Poika avasi Ceasarin ja Jekku söi ahnaasti. Ruokailu myös videoitiin kännykkäkameralla, sillä pojilla piti kuulemma olla todistusaineistoa siitä, että ruoka on ihan todella annettu koiralle. Ajattelin, että Ceasar kyllä riittäisi Jekulle, sillä olihan se juuri kotona syönyt ennen lähtöä, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, poika avasi myös lihatikun ja antoi sen jälkiruoaksi. Lopuksi he toivottivat hyvää illan jatkoa ja jatkoimme kaikki matkaamme. En voinut kuin hymyillä.
Kävelimme muutaman sata metriä eteenpäin ja ylitimme joen pitkin Teatterisiltaa. Sillan toisella puolella seisoi seuraava haalaripukuinen poikajoukko valmiusasemissa. Hekin pysäyttivät meidät ja kysyivät, saako Jekulle antaa ruokaa. Nauraen kiitin ja totesin, että Jekku on jo kerran tällä reissulla saanut syödäkseen. He eivät siitä lannistuneet, vaan antoivat meille rasian Ceasaria vietäväksi kotiin. Myös he toivottivat hyvää illan jatkoa, ja taas jatkoin nauraen matkaani.
Enempää yllätyksiä ei lenkkiin mahtunut, mutta olihan sitä jo tuossa yhdelle illalle. Hauskoja tempauksia tuollaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti