Välillä tuntuu, että en osaa leikkiä Jekun kanssa. Lähinnä leikimme jollakin lelulla tai pallolla, ja kyllä Jekku siitä toki tykkää. Mutta kaikkein mieluisin leikki sille on Miehen kanssa riehuminen. Mies jahtaa Jekkua ja Jekku juoksee pakoon. Välillä meno on aika hurjaa Jekun hyppiessä sohvalle ja sieltä pois. Matotkin menevät rullalle tämän leikin tuoksinassa. Kerran Mies ehdotti minulle, että yrittäisin samaa leikkiä. Eihän siitä mitään tullut. Mies seisoi takanani ja Jekku katsoi Miestä epätoivoisesti: "Hei tuu nyt, ei toi osaa!" No, niinpä minä väistin ja pojat jatkoivat leikkiään.
Nykyään ruokakin tuntuu maistuvan paremmalta Miehen tarjoilemana. Jekku on vähän nirsoillut ruoan suhteen, ja olin siitä aluksi jopa huolestunut. Jekkua kun ei ole koskaan tarvinnut kahdesti käskeä syömään, vaan se on hotkaissut ruokansa ihan salamana. Nyt kun annan ruokaa, Jekku käy ehkä haistamassa, mutta perääntyy sitten ja ottaa sellaisen leikkiasennon, siis takapuoli pystyssä keikkuen. Kun Mies tulee ja tarjoilee, ruoka kelpaa heti. On se kumma.
Nyt pojat makaavat sohvalla: Mies lukee ja Jekku makoilee hänen jaloissaan. Olin vähän miettinyt taas näyttelytreeniä, mutta en raaski häiritä Jekkua. Olemme nyt joka ilta vähän treenanneet kävelyä ja poseeraamista näyttelyremmin kanssa, ja olen seisottanut Jekkua pöydällä ja katsonut siinä hampaat. On tässä vielä vähän aikaa näyttelyyn, joten vielä ehtii harjoitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti