Neuvolapäivä...

...olisi pitänyt olla tänään, sillä Jekku on nyt yhdeksänviikkoinen. Menimme taas äitini luo, sillä meillä ei ole kotona sen enempää henkilö- kuin talousvaakaakaan. Tarkoitus oli siis punnita Jekku äitini talousvaa'alla. Mutta sitten se unohtui, punnitseminen siis. Katsotaan, koska käymme siellä taas.

Eilen leikkasimme Jekun kynnet: mies piteli Jekkua aloillaan ja minä leikkasin. Kahden ekan kynnen kohdalla Jekku inahti ikään kuin siihen olisi sattunut, mutta kummastakaan kynnestä ei ainakaan tullut verta. Loput kynnet menivätkin sitten paremmin. En tiedä, mikä niissä kahdessa ensimmäisessä sitten oli. Pelästyikö Jekku koko touhua, vai satutinko sitä jotenkin? Toivottavasti mitään pelkoa ei kuitenkaan jäänyt.

Nyt pitäisi alkaa opettaa Jekulle uusia käskyjä, "istu" varmaan näin aluksi. Jekku on myös kova huitomaan tassuillaan, joten sitä taitoa pitää jotenkin kehittää. "Irti" -käskyn se osaa jo ihan kivasti.

Jekku on nyt keksinyt uuden jutun: vaanimisen. En itse ole tätä aiemmin kenelläkään toisella koiralla huomannut. Jekku siis lähestyy kohdettaan (palloa, tai pehmopossua tai -jellonaa), hidastaa vauhtiaan, menee matalaksi ja ottaa hitaita ja varovaisia askeleita ja sitten hyökkää. Häntää on myös yhä edelleen kivaa jahdata.

Jekku nukkuu yöt jo ihan kiltisti, mutta en tiedä, että missä, kun itsekin olen unessa. Tänään herätessäni Jekku nukkui omalla pedillään. Päivällä ja illalla se tykkää mennä torkuille sohvan alle. Se on toki hyvä ja turvaisa paikka, toistaiseksi. Jekun kasvaessa sohvan alusta käy sille auttamattomasti pieneksi, mutta toivottavasti sille kelpaa jokin muukin paikka.