Man in the mirror

Tänään kyläilimme taas äitini luona. Äidilläni on eteisessä liukuovikaappi, jossa on kokovartalopeili (ymmärtääkö tuosta kuvauksesta, mitä ajan takaa?). Jo viimeksi siellä käydessämme Jekku katseli itseään peilistä. Sama juttu tänäänkin. Jekku hyppeli peilin edessä, ärisi ja murisi, ja teki hyökkäyksiä kuvajaistaan kohti. Lopulta se kurkiaiksti oven taakse, josko siellä olisi joku. Hassu tyyppi. Miten koirat voivatkin nähdä itsensä peilistä?

Toinen uusi huomio oli se, että Jekku läiskytteli tassulla vettä juomakupissaan. Se kauhoi vettä lattialle ja vasta sitten joi. Mistä se johtuu? Osaisiko joku selittää? Tapa on hellyttävän hauska, mutta olisin utelias tietämään, mitä koira ajattelee, tai miksi se niin tekee.

Illalla ystäväni tulivat katsomaan Jekkua. He toivat tullessaan suloisen pehmoleluleijonavinkulelun (mikä mahtava yhdyssana!). Jekku tykästyi siihen kovasti ja se on ollut kovassa riepottelussa illan kuluessa. Jekku leikki aikansa ystävieni kanssa ja sitten se simahti. Me jatkoimme jutteluamme, mutta Jekku nukkui sikeästi. Välillä se havahtui, venytteli, huokaisi ja käänsi kylkeään. Ihanaa, että se voi olla noin rennosti, vaikka sille vieraita ihmisiä on paikalla.

Yhä edelleen olen sitä mieltä, että meille on siunaantunut maailman ihanin pentu!