Luupää tuli taloon

Pitkän odotuksen jälkeen Jekku tuli vihdoin eilen kotiin. Mies oli töissä, mutta äitini tuli mukaan hakemaan Jekkua Aurasta. Automatka meni ihan hyvin: Jekku oli omassa uudessa kuljetuslaatikossaan ja äitini piti sille seuraa. Välillä Jekku yritti pomppia laatikosta pois. Se olisi kai halunnut katsella maisemia.

Perille päästyämme laitoin Jekulle pannan ja hihnan ja kokeilimme hieman, miltä hihnassa kulkeminen tuntuu. Ei kovin kivalta Jekusta. Ainakin panta sitä vit...siis ketutti kovasti. Yhä edelleen se vähän väliä istahtaa rapsuttamaan kaulaa, mutta kaipa se pian tottuu.

Sisällä Jekku tutustui rauhallisesti paikkoihin. Se tutki melko tarkkaan koko kämpän, tai sen osan, jonne sillä on pääsy. Hetken kuluttua annoin sille iltaruoan ja sen jälkeen lähdimme taas ulos. Ulkoilu ei tuntunut vielä oikein kivalta Jekusta. Turvallisinta on tarkastella maailmaa jalkojeni juuresta.

Mies tuli kotiin illalla kymmenen aikoihin. Kun ovi kävi, Jekku vähän kavahti ja alkoi urahdella ja murahdella, eikä heti tohtinut mennä Miestä tervehtimään. Lähdimme vielä kaikki yhdessä ulkona käymään. Muutamat ohikulkijat ihastelivat kovasti Jekkua, eikä ihme. Minusta se näyttää yhä edelleen lelukoiralta.

Luupäisen luonteensa se on kyllä jo osoittanut: jos jokin on kiellettyä, sitä varmemmin sitä pitää yrittää, uudelleen ja uudelleen. Välillä Jekku saa riiviöhepuleita: se juoksee ympäriinsä ja yrittää näykkiä, eikä tykkää yhtään, kun sitä kieltää.

Yöllä Jekkua ei nukuttanut yhtään, vaan olisi pitänyt leikkiä ja telmiä. Se rauhottui lopulta kahden maissa herätäkseen taas viideltä. Yritin rauhoitella sitä hetkeksi, ja lopulta lähdin käyttämään sitä ulkona puoli seitsemältä. Tarpeitaan se ei oikein malta tehdä ulos, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.

Iltapäivällä lähdimme käymään äitini luona, missä Jekku sai olla pihalla vapaana. Eipä se kyllä siltikään kauaksi minusta tai äidistäni mennyt, ja palasi aina mieluusti jalkojen juureen turvaan. Muutamiin äidin naapureihin Jekku pääsi jo tutustumaan. Tahtonsa se näytti taas, kun se olisi halunnut välttämättä mennä äidin kukkapenkkiin. Sitä piti yrittää uudelleen ja uudelleen, kielloista huolimatta.

Nyt olemme taas kotona ja Jekku on väsähtänyt kaikkien päivän tapahtumien jäljiltä. On se kyllä ihana! Luonnekin vaikuttaa kaikessa voimakkuudessaan lupaavalta. Huomenna on sitten vuorossa schipperke-treffit, jossa Jekku pääsee tapaamaan lajitovereitaan.