Osallistuin eilen Jalon kanssa ATT:n kautta järjestetylle naksutinkurssille, jonka kouluttajana toimi Tiina Jaakkola. Olen muistaakseni käyttänyt naksutinta joskus kauan sitten Jalolle, mutta sitten se vain jotenkin jäi. Niinpä osallistuimme "sisäänajoryhmään", jossa lähdettiin liikkeelle ihan alkeista.
Koska kurssi ei ollut kovin pitkä, naksuttimeen ehdollistamiseen ei käytetty kovin kauaa aikaa. Naksutin ensin ehkä kymmenisen kertaa samalla palkiten, sitten naksautin istumisesta ja sen jälkeen aloimme naksauttaa nenäkosketuksesta alustaan. Aika pian Jalo hoksasi ainakin tuon alustan koskettamisen.
En edelleenkään tiedä, tuleeko Jalosta koskaan agilitykoiraa. Kovasti se ajatus taas houkuttelisi. Kurssi oli suunnattu siis naksuttimen käyttöön nimenomaan agilityssa, mutta ajattelin sille hakeutuessani, että eiköhän oppeja voi hyödyntää kaikessa muussakin, vaikka agilitya emme koskaan sen enempää Jalon kanssa tekisikään.
Eiliset harjoitteet kuitenkin tehtiin esteillä. Ekalla kierroksella, siis sitten, kun Jalo oli päässyt jyvälle naksun ideasta, kokeilimme esteille hakeutumista. Seisoin itse siivekkeen takana ja naksautin, kun Jalo ylitti esteen. Hain myös erilaisia kulmia lähettää koira hypylle. Huomasi, kun Jalolla oikein raksutti sen miettiessä, mitä pitäisikään tehdä. Pari kertaa se lähti omatoimisesti putkeen ja haukkui ja komensi minua (ja vähän kouluttajaakin). Tähän ei siis tietenkään reagoitu, vaan vasta Jalon ylittäessä ohjauksestani riman, naksautin ja sille satoi taivaasta mannaa ja nannaa.
Seuraavalla kierroksella ehdotin, että haluaisin kokeilla rengasta, mitä Jalo ei siis ole koskaan ennen kokeillut. Koska kouluttaja vaikutti osaavalta ja toisaalta rennolta, ajattelin, että ei haittaa, vaikka menisi syteen tai saveen. Mutta renkaaseen se sitten lopulta meni. Rengas oli ihan matalalla ja helposti saavutettavissa siis. Ja kyllähän Jalo senkin osasi mennä oikeasta välistä, aika montakin kertaa! Välillä se toki kokeili mennä renkaan ja telineen välistä, mutta siitä ei tietenkään seurannut mitään.
Pari kertaa Jalo sai pienen hepulin ja kävi huutelemassa viereisellä kentällä treenaaville jotakin. Ja siitäkös minä meinasin hermostua. Onneksi sain kuunneltua nöyränä kouluttajaa ja naksautettua ja palkattua Jalon, kun se tuli taas kontaktiin. Niinpä sitten ihan oman vuoromme lopuksi teimme kouluttajan ehdotuksesta ohitusharjoituksia. Meidän jälkeemme vuorossa oli säyseä ja hienossa kontaktissa oleva lapinkoira, joka pyydettiin kentälle häiriökoiraksi. Näin sain sitten Jalolle naksuteltua onnistuneita ohituksiakin. Jee!
Oli muuten väsynyttä mudia illalla kotona. Itselle jäi kurssista ihan superhyvä mieli ja odotankin jo jatkoa, mitä pitäisi siis olla luvassa. Toivottavasti passaa aikatauluihin. Sain kyllä paljon uusia ideoita koulutukseen, vielä kun saisi niitä sitten toteutettua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti