Pitkästä aikaa perjantai 13. päivä osoittautui nimensä mukaiseksi. Äitini auto hajosi, mikä tiesi sitten sitä, ettemme päässeet korkkaamaan kisauraamme Loimaalla. Pakko myöntää, että pettymys oli melkoinen, mutta minkäs teet. Yritän ajatella, että tuleehan niitä uusia kisoja, vaikka hankalaa niihin pääseminen tuntuukin olevan. Ja kuka tietää, ehkä tämä oli myös universumin antama merkki siitä, että emme olleet vielä kisavalmiita. Alkoi nimittäin hirvittää, kun katselin piirroksia vanhoista kisaradoista. Emme nimittäin ole juurikaan treenanneet juosten tehtäviä liikkeitä. Ja niistäkös Jalo riemastuu! Seuraavat kisat, joihin jonotamme, ovat 4.4. Jospa siihen mennessä saataisiin vähän pakkaa paremmin kasaan.
Lauantai meni ehkä ihan ansaitusti (ainakin jotenkin omasta mielestäni siis) lorviessa. Sunnuntaina kävin päivällä pyörähtämässä Romun kanssa agilitykisoja katsomassa. Romuhan on ilmoitettu (onko siitä ollut juttua?) tämän kuun lopussa Turun näyttelyyn. Ajattelimme siis Miehen äidin kanssa, että voisi olla hyvä Romua vähän totuttaa hälinään. Ja eipä tuo ollut oikein moksiskaan. Se tuli halliin ja ihan ensitöikseen yritti mennä haistelemaan muutamia ihmisiä. Sitten se seurasi korvat tarkkana ja häntä pystyssä menoa. Välillä se jaksoi keskittyä häntä heiluen minuunkin. Ongelmaksi siis muodostuu nyt se, antaako se tuomarin tutkia; muu ei liene ongelma. On se kyllä niin eriluontoinen kuin Jalo!
Sunnuntai-iltana sitten Jalo pääsi elementtiinsä. Lähdimme kesältä tutulle lenkillemme, jonka varrella sijaitsee Jalon uimapaikka. Sillä oli kova veto jokea kohti, joten päätimme päästää sen plutimaan. Sinne se syöksyi kepin perässä, hullu. Minä olin Jalon kanssa rannassa ja sivusilmällä näin, kun Mies päästi Jekun irti. Ja Jekku syöksyi kärppänä ja määrätietoisesti pusikkoon. Katsoin hetken Jaloa ja kääntäessäni katseeni Jekkuun, näin sen vetävän tarmolla p***aa naamaansa. Sitten se lähti ärjäisymme jälkeen lipettiin oikein suupieliään nuollen. Hyi hittolainen! Kotona taas molempia sankareita odotti suihku.
Tänäänkin piti jättää rally-tokotreenit väliin, mutta toivottavasti perjantaina pääsisimme Jekun kanssa agilityyn. Lauantainakin olisi autolle tarvetta. Tässä odotellessa täytynee Jalon kanssa treenailla sitä juoksemista ja ainakin eteen tulemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti