Tänään minä itse korkkasin kolmosluokan kisat Jekun kanssa Lohjalla. Jekullahan siis oli kokemusta alla jo yksien kisojen verran ylemmästä luokasta. Ihme kyllä minua ei suuremmin jännittänyt, ja muutenkin fiilis oli kiva.
Tuloksilla ei tosin tänäänkään juhlittu. Eka rata oli hylätty. En itse asiassa juuri nyt muista, että miksi. Rata meni ylipäätään vähän sättäämiseksi, kun Jekku ei ihan hahmottanut, missä olemme. Se lähti pari kertaa hajujen perään ja sitä piti sitten huudella ruotuun. Vähän pelottavaa ja surullista, kun en nyt kuolemaksenikaan muista, mikä tällä radalla meni niin ratkaisevasti vikaan.
Toinen rata näytti kovin kimurantilta ja pitkältä! Tuntui, etten kuuden minuutin tutustumisella ehtinyt omaksua sitä tarpeeksi. Tälle radalle lähtemien jännitti eniten. Ja ihan ensimmäistä kertaa kisoissa meinasin unhotaa radan! Nyt siis tapahtui se, mitä olen aina pelännyt. Hetken siinä steppailin, mutta sain korjattua niin, ettei tullut sentään hylkyä. Parissa muussakin kohdassa jouduin vähän Jekkua kalastelemaan. Lopputuloksena 10 virhepistettä, ihan rutosti yliaikaa ja 14. sija.
Viimeinen rata tuntui keskimmäistä kivemmalta. Ja kiva se olikin. Kunnes sitten kepeillä mokasin, johan ne kahdesti olivat onnistuneetkin. En tiedä miksi, mutta päätin tsempata Jekkua sanallisesti. Se näytti menevän hyvin, minä otin jo suunnan seuraavalle hypylle, ja niinhän Jekku sitten jätti taas tokavikaan väliin kesken. Enkä minä siinä eteenpäin posottaessani enää huomannut sitä korjata. Sitten Jekku jäi selkäni taa, parikin kertaa, mutta sain sen silti oikeaan paikkaan kalastettua. Ja sitten renkaan Jekku pamautti hajalle. Eipä ole sitäkään ennen tapahtunut.
Että sellaiset kisat. Vaikka ei tosiaan menestystä tai tuloksia tullut, olen silti ihan tyytyväinen. Meno ja fiilis oli hyvä, ja kävi ilmi, että tosiaan voimme kolmostenkin radoilta tuloksia saada. Nyt pitää vaan tsempata niin, että tulos olisi nolla ja miinusaikainen. Eniten sekunteja paloi hitaaseen keinuun ja puomiin sekä siihen ylimääräiseen sättäämiseen.
Olen ollut tällainen vanha jäärä ja pitänyt kiinni ikivanhasta puhelimestani ja meinannut, että minullehan ei älylaitetta tule. Nyt alan kuitenkin taipua. Toki syitä on muitakin, mutta yhtenä tekijänä nyt on se, että olisi kiva saada kisaratoja videolle! Kuten huomata saattoi, en osannut analysoida ensimmäistä rataamme oikein mitenkään, kun unohdin, mikä meni vikaan. Olisi kovasti opettavaista (ja toki raadollistakin) saada liikkuvaa kuvaa kisoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti