Turku KV 28.3.2015

Että tuota sellaista, että aloitimme sitten Romun kanssa näyttelyuran eilen. Olemme käyneet kahdesti näyttelytreeneissä, ja siinäpä se. Vähän siis jännitti, mitä tuleman pitää. Kävin minä Romua sosiaalistamassa agilitykisoissa, joten olin melko varma, että hälinä ei olisi ongelma. Suurin pelkoni oli, jos Romu kovasti väistää tuomaria. Muutenhan se on, ainakin omaan silmääni, oikeinkin rotutyypillinen. Varsinaista tavoitetta en asettanut; ajattelin, että kunpa edes EH tulisi, olisi hyvä!

Olimme näyttelypaikalla asianmukaisesti noin tuntia ennen kehän alkua. Matkalla kehälle ostimme eräästä kojusta pienen vinkulelun, jolla voisi Romua koittaa kehässä motivoida. Leikitin Romua siinä odotellessa ja vähän juoksutin ympäri tyhjää kehää. Romu on kyllä luonteeltaan kovasti Jekun kaltainen! Se on koko ajan iloinen; eilenkin sen häntä heilui melkein koko ajan.

Kisavastuksena Romulla oli yksi junnu-uros ja avoimessa luokassa Aatos (Mustantassun Aatos), joka on melkein päivälleen saman ikäinen kuin Romu ja Jalo, ja jonka kanssa olimme terveystarkeissa yhtä aikaa. Yritimme vähän tutustuttaa poikia ennen kehän alkua, mutta rähinäksihän se meinasi mennä. Ei mitään hallitsematonta onneksi kuitenkaan.

Jännitykseltäni en nähnyt tarkalleen, mitä junnu-uros sai, olisiko ollut EH. Jatkokahinoihin se ei ainakaan päässyt. Romu oli avo-uroksista ensin. Aluksi siis juoksutimme koirat kehän ympäri, sitten oli yksilöarvostelun aika. Romu heilutteli häntäänsä ja antoi tuomarin katsoa hampaat ihan kiltisti. Tuomari (belgialainen Liliane de Ridder-Onghena) oli muuten tavattoman asiallinen tuomari ja lähestyi koiria hienosti. Ehkä hän kuitenkin vähän arasteli, kun kysyi, voiko katsoa hampaat, ja Romun takaosaa tutkiessa käski minua pariinkin kertaan: "keep the head, keep the head". Juoksurundimme jälkeen hän kysyi: "Do you work with him?" änkyttelevän vastauksen hän tulkitsi myöntäväksi: "I can see that". Vissiin siis Romu juostessaan tuijotti minua kuin toko-koira konsanaan, hahhahhaa! Kai se sitten miellytti tuomaria.

Romu sai ERIn, ja väistyimme kauemmas odottamaan Aatoksen arviota. Aatoskin sai ERIn, joten kisasimme kaksin kilpailuluokassa. Ja sitten kävi niin, että tuomari osoitti meidän ykkösplakaatin kohdalle, jonka jälkeen käteeni kasattiin SERT-, CACIB- ja ROP-ruusukkeet. Jackpot siis! Voi valtava! Hymyilytti vielä pitkään jälkikäteenkin. Voi Romu, minkä teit!

Tässä vielä Romun arvostelu:

2 years. Scissors bite. Nicely propostioned head. Good earset. Rather rounded eye. Very nicely angulated front and rear. Good topline and tail set. Nice coat condition. Very alert attitude.

Kovasti ilahdutti ja huvittikin tuo viimeinen virke: tarkkaavainenhan tuo on. Ihana, ihana Romu! Se käyttäytyi kyllä hienosti koko pitkän päivän ja teki ihan kivaa peeärrää mudien hyväksi: törmäsin erään tuttuuni ja hänen perheeseensä, joka tuli tarkastelemaan, että mikäs se sellainen mudi on. Romu taisi kerrassaan tehdä vaikutuksen...

Eikä siinä vielä kaikki. Kun Romu oli käynyt ja voittanut, oli Topin (sk. collie Clingstone's Make The Point) vuoro. Arvostelukierroksella Topin kasvattaja (onneksi) esitti sen. Mutta PU-kehään piti minun mennä, kun kasvattajalla oli toinen koira esitettävänään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Topikin kävi ja voitti ja oli uroksista paras. Sitten pääsin sen kanssa vielä ROP-kehään, jossa Topi oli VSP siskonsa ollessa ROP. Ei huono näyttelypäivä siis heilläkään!

Tänään suunnittelimmekin jo tulevia näyttelyitä Romun varalle...