Olemme viettäneet enemmän tai vähemmän ansaittua hiihtolomaa tämän viikon. Miehen vanhemmat ovat reissussa, joten olemme valloittaneet heidän talonsa ja pihansa. Koirilla on ollut mahtavaa, kun ne ovat saaneet juoksennella pihalla ja vähän metsissäkin. Kivaa vaihtelua kaupunkikoiran elämään, siis. Ensimmäisen metsäpyrähdyksen jälkeen varsinkin Jalo oli aivan sippi. Olin heitellyt sille keppiä oikeastaan koko matkan, joten sille kertyi juoksuaskeleita ihan reippaasti. Loppuillan se sitten makoilikin onnellisen oloisena. Jekkuhan ei kepeistä, eikä oikeastaan ehkä vapaudestakaan, välitä, vaan kipitteli tiukasti kannoillani. Seuraavalla kerralla Jekku jättäytyi jo kauemmas, ja syykin selvisi: se oli löytänyt "aarteen", jossa sitten oli pyöriskellyt hartaasti. Emme tiedä (emmekä haluakaan tietää), mitä tuo tavara oli, jotain iljettävää, mistä hyvästä Jekku sai suihkukomennuksen. (Suihkun jälkeiseen olotilaan liittyy myös hauska video, katsotaan, jos saan sen jossain vaiheessa tännekin.)
Myös tämä aamupäivä alkoi metsälenkillä, ja tällä kerralla oli Jalon vuoro päätyä suihkun kautta sisälle. Maa alkaa olla jo sula, joten heti mennessä Jalo bongasi mutaojan, mitä pitkin juosta edestakaisin. Sitten heittelimme vähän keppiä taas, kunnes Jalo löysi sulan lätäkön. Se kävi siis heittämässä jo talviturkkinsa tältä vuodelta. Luulisi, että olisi ollut vähän kylmää, mutta eipä tuntunut tahtia haittaavan. Täytyy sanoa, että on ihan voittajafiilis, kun saa mudin väsytettyä heti aamupäivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti