Temppuilua

Syksyn myötä ohjatut treenit ovat jääneet vähän paitsioon, kuten ehkä edellisestä postauksesta saattoi päätellä. Ehkä paistoi läpi myös huono koiranomistaja -syndrooma: poden vähän väliä ja melkein koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, että en tarpeeksi järjestä koirilleni tekemistä. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu; paljonko ne sitä tekemistä sitten lopulta tarvitsevat, vai ovatko ne ihan tyytyväisiä vain ollessaan? Ainakin mudia pidetään työteliäänä rotuna, joten haluaisin jotain tekemistä tarjota Jalolle ja samalla toki Jekullekin.

Koska ohjatut treenit ovat jääneet väliin ja kotitokoilukin on linjalla istu - maahan - seiso - paikka, päätin, että nyt me alemme temppuilla! Molemmat koirat osaavat jo valmiiksi antaa tassua ja vilkuttaa ja ottaa "kurre"-asennon, siis että ne istuvat takalistollaan ja tasapainoilevat etutassut rinnan edessä. Entäpä sitten? Oma repertuaarini meinasi jo tyystin loppua. En siis todellakaan ole mikään liialla mielikuvituksella varustettu henkilö, joka keksisi koirilleen kaikkea kivaa temppuiltavaa. Onneksi on internet. Ja sieltähän sitä alkoi löytyä.

Muutamiin ongelmiin törmäsin heti kättelyssä: mistä aloitan temppujen opettelun, miten maltan mieleni etten tykitä liikaa kerralla, ja miten muistan kaikki mahdolliset jutut? No, ehkä etenemme ihan rauhassa ja vähän kerrallaan. Olen huono arvioimaan, miten kauan mitäkin pitäisi hinkata. Toisaalta pelkään, että etenen liian nopeasti, toisaalta pelkään koirien kyllästyvän.

Nyt aloitin siitä, että koirat osaisivat osoittaa käskystä sormia, siis ainakin peukalon, etusormen ja pikkurillin. Sitten harjoittelimme myös takajaloilla seisomista, joka on jalostettu liike kurresta. Ja vähän kokeilimme namin löytämistä oikeasta kädestä. Kun nämä alkavat olla hallussa, voisin yrittää opettaa kierimistä, mikä tuntuu jo ajatuksena vähän vaikealta. Sen sijaan pyörimisen Jalo oivalsi nopeasti ja tuntuu todella tykkäävän liikkeestä! Nuo sormien osoittelut tuntuvat, ainakin toistaseksi, olevan kummankin mielestä vähän ihmeellisiä. Ne yrittävät huitoa tassuillaan ja katsovat, että mitä minä sormiani siinä nenän edessä höröttelen. No mutta, jatkan nyt tällä meiningillä ja katsotaan vaikka joulun jälkeen, miten olemme edistyneet.