Tekisikö tauko terää? Tauko tehnee terää.
Tauko tekee terää. Tauko tehköön terää!
Niin. Syksy on nyt ollut ihan hippasen raskas noin henkilökohtaisella tasolla. Marraskuun kylmyys ja pimeys ovat maksimoineet kurjuuden ja väsymyksen ja energiani ovat aivan kateissa. Kaikki on tuntunut raskaalta ja agility suorittamiselta. Niinpä pohdittuani asiaa tulin siihen tulokseen, että pidämme nyt Jekun kanssa agilitysta taukoa loppuvuoden.
Harmittaa. Harmittaa, etten jaksa. Harmittaa, ettemme päässeetkään nousemaan ensimmäisenä kisavuotenamme kolmosiin. Ja harmittaa, kun olisi ollut kiva osallistua Suomen schipperkekerhon vuoden agilitytulokas -kisaan... (Tosin ehkäpä siihen voimme osallistua jo näillä nykyisillä tuloksillamme...) Ja juuri näiden kahden ajatuksen kohdalla lähtee menemään vikaan.
Lopullisesti minut herätti tämä blogiteksti . Ja vielä suora lainaus Life with shepherds -blogista: "En ole nauttinut matkasta vaan tavoitellut määränpäätä. Tässä mennään rytisten metsään."
Tuo voisi olla minun kirjoittamani ajatus. Olen tosiaan tehnyt agilitya ryppyotsaisesti suorittaen. En ole osannut iloita siitä, miten kivaa on agilitya harrastaa tuollaisen pienen mustan Jekkulaisen kanssa, vaan olen yrittänyt runnoa eteenpäin itseäni soimaten ja ihmetellen, mikä on, kun ei onnistu. Tai siis olemme me onnistuneet, en minä nyt sillä. Ehkä olemme onnistuneet jopa paremmin, kuin aluksi uskalsin odottaa. Mutta kun fiilis tekemiseen on väärä.
Jätämme nyt siis vuoden viimeiset kisat väliin, vaikka edelleen harmittaa. Emmekä pääse kolmosiin, mikä harmittaa. Vaikka emmepä me valmiita sinne olisikaan. Minä toivoisin niin, että tauon myötä saisin ajatuksiania paremmin jäsenneltyä. Minun päässänihän tämä kaikki vika on. Toivon myös, että tauon jälkeen tekemiseen löytyisi se ilo, mitä siinä joskus ihan alkuaikoina oli. Mitä sitten, jos emme pääsisi nollana läpi jotain rataa, mitä sitten, jos Jekku menisi väärälle esteelle, mitä sitten, vaikka minä unohtaisin. Kun vain olisimme kentällä yhdessä ja pitäisimme hauskaa!
En todellakaan ole jättämässä agilitya, vielä vähemmän haluan jättää mahtavaa ryhmäämme. Älkää unohtako meitä, me palaamme vielä!
Luulen, että Jekku on valmis. Minun pitää vähän kunnostautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti