Torstaina vein Jalon ja Romun luustokuvauksiin. En oikein tiedä, millä termillä tuota tarkastusta pitäisi kutsua, siinä kun kuvattiin virallisesti lonkat ja kyynärät ja saatiin lausunto polvista ja silmistä. Myös selät kuvattiin, mutta ne lausunnot jäävät epävirallisiksi. Osallistuimme kimppatarkastukseen Rauha-siskon ja Aatos-mudin kanssa. Oli kiva, että olimme yhdessä ihan senkin kannalta, että odottelu olisi muuten käynyt melko pitkäksi. Nyt oli kiva rauhassa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia sillä välillä, kun koirat olivat tutkimuksissa. Hieman kyllä oli tekemistä, kun olin yksin kahden koiran kanssa.
Setti aloitettiin tsekkaamalla Romun silmät. Ensin siis katsottiin silmät ja sitten laitettiin tippoja, joiden annettiin vaikuttaa jonkin aikaa. Romu oli kertakaikkiaan sitä mieltä, että hänenpä silmiään ei käpelöidä. Minulle meinasi tulla tuskanhiki, kun pidin sitä aloillaan. Eläinlääkäriä tuppasi naurattamaan. Mietin kyllä, että on hänellä rauhahermot, kun jaksoi olla tuollaisen sätkyilijänkin kanssa aivan rauhallinen. Kun silmiä katsottiin sitten tippojen vaikutusajan jälkeen, eläinlääkäri ehdotti, että laitetaan kuonokoppa ihan siksikin, että siitä on helpompi pitää kiinni. Lopulta meitä oli minä ja kaksi hoitajaa pitelemässä Romua, kun lääkäri tutki silmiä. Lopputulos oli kuitenkin hyvä: silmät ovat kunnossa! Samalla lääkäri kokeili polvet ja totesi niidenkin olevan moitteettomat. Tämän jälkeen Romu sai rauhoituspiikin ja pian se jo uinailikin. Tässä vaiheessa pääsin hakemaan Jalon autosta.
Jalollekin oli jo aiemmin laitettu silmätipat. Ei sekään mielissään ollut, mutta Jalon kanssa selvisimme lääkärin kanssa ihan kaksin. Lääkäri kehui kovin Jalon väritystä, ja hienohan se onkin! Myös Jalon silmät ja polvet osoittautuivat olevan kunnossa. Jaloa ei vielä ihan rauhoitettu, joten jäin sen kanssa odotustilaan odottelemaan. Romu pääsi kuvauksista ja makoili patjan päällä. Jalo haisteli sitä kiinnostuneena ja ihmeissään. Yllättäen Romu vähän tokeni ja ärähti Jalolle. Romu sidottiin sitten varoiksi tuoliin, ettei se lähde haahuilemaan. Tässä vaiheessa Miehen äiti käväisi paikalla ja haki Romun toipumaan. Samalla Jalo pääsi rauhoitettavaksi.
Jalo osoittautui melkoisen sinnikkääksi. Se uinahti toimenpidehuoneeseen, jonne se jätettiin odottelemaan. Kun sitä haettiin kuvattavaksi, se hoipertelikin huoneen ovella vastaan! No, eipä muuta kuin lisää unta kankkuun. Vähän ihmettelin, kun kuvauksessa kesti ja kesti. Lopulta hoitaja tuli röntgenistä ulos: hänen piti hakea lisää aineita, kun Jalo ei suostunut rauhoittumaan.
Siinä sitten illan päätteeksi makasi kolme mudia taju kankaalla eläinlääkäriaseman lattialla. Me omistajat pääsimme vuorollamme kuulemaan tuloksia ja katsomaan kuvia.
Osoittautui, että niin Jalolla kuin Romullakin selkä ja kyynärät olivat ihan priimaa. Olen tyytyväinen selästä, ja varsinkin siitä, että Romun kyynärät olivat kunnossa! Mikä lie ollut se vaiva silloin alle vuotiaana. Se, mikä oli pettymys, oli arvio lonkista: molempien lonkat lähtevät arviontiin C:nä. Lääkäri kyllä kehui molempien koirien liikkuvuutta ja lihaskuntoa ja totesi, ettei noin kevyillä koirilla C:n lonkat mitään haittaa. Enkä minä sillä, mutta olisihan se ollut kivempi, että ne olisivat olleet A:t. Tai B:t. Ja lopullinen lausuntohan toki tulee sitten aikanaan Kennelliitosta.
Että sellainen päivä oli se torstai. Olen ihan tyytyväinen, että tarkistus tuli tehtyä, tietääpähän, mistä koirat on tehty ja että ne ovat lähinnä ihan kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti