No niin, Jekku ei enää ole möllikoira, vaan virallisesti ykkösissä kisaava. Tänään koitti siis kisapäivä, jota olin ilmeisesti etukäteen ajatellut niin kauhulla ja jännityksellä, että tänään ei mitenkään sen järkyttävämmin jännittänyt. Ensin ajattelin, että asetan tavoitteeksi edes yhden tuloksen saamisen. Sitten ajattelin, että asetan tavoitteeksi ihan vain radasta kunnialla selviämisen. Ja nyt kisapäivän iltana voin tyytyväisenä todeta saavuttaneemme molemmat noista tavoitteista. Ekasta kisapäivästä jäi ihan huippuhyvä fiilis!
Ensimmäiseen rataan pääsi tutustumaan jo hyvissä ajoin, joten helpotti, kun oli aikaa sisäistää se. Jokaisella radalla jännitin eniten keppejä, ja jokaisella radalla Jekku klaarasi ne ihan tuosta vaan! Taisin jopa toisella radalla ohjata kepit siltä meidän heikommalta puoleltamme. Eka rata tosin kosahti hyllyksi jo ihan alkumetreillä, kun Jekku jäi selkäni taakse ja livahti puomin ylösmenolle keinun sijaan. Sain sen kyllä sieltä komennettua pois, mutta vahinko oli jo sattunut. Lisäksi yhdellä hypyllä vähän jouduin korjaamaan ohjauslinjaa ja kalastelemaan Jekkua, mutta muuten loput radasta meni puhtaasti.
Toisen radan ratapiirros oli niin ikään näkyvillä jo etukäteen, joten kävin sitä vähän tapailemassa. Tämä tuntui paikoin ehkä vähän hankalammalta kuin ensimmäinen. Nyt meni hyvin sinne melko loppuun asti, kunnes huitaisin Jekun putken väärään päähän. Hitto sentään. Taas muuten rata meni puhtaasti. Huoh.
Kolmas rata oli hyppäri. Siinä oli mielestäni muutama ihan simppeli kohta, mutta muutama ns. vaaran paikka. Jäinkin sitten rataantutustumisessa hinkkaamaan näitä vaaran paikkoja enimmäkseen ja lähdössä mietin, että muistankohan koko rataa. Ja tittidii! Selvisimme puhtaasti maaliin! Ensimmäinen nollamme! Jes! En uskaltanut odottaa moista. Ajattelin, että pahimmillaan joudumme junnaamaan ties miten monta kisaa ennen ensimmäistäkään tulosta. Mutta nyt tuli sitten uusi kisakirjakin korkattua! Jäimme vähän harmittavasti kuitenkin neljänsiksi Jekun kanssa. Yllätys olikin suuri kisakirjaa hakiessani, kun huomasin, että sinne oli lisätietoihin kirjoitettu LUVA! Kaksi luvaa enää ennen kakkosluokkaa.
Tiedän, että nyt on pidettävä pää kylmänä. Kisauran aloitus meni siis täysin yli odotusten. Olen kuitenkin niin niin iloinen tästä päivästä! Ensinnäkin, Jekku meni kepit, kolme kertaa puhtaasti, toiseksi minä muistin radat enkä pahemmin sössinyt, kolmanneksi hyllyt olivat sellaisia kivoja hyllyjä, eivätkä mitään katastrofisellaisia. Eli ei muuta kuin kohti seuraavia kisoja!
Iloinen yllätys oli myös se, että sain paikalle Luupäiden omat kannattajajoukut: Anitan, Raunon, Katin ja Jessen, niin ja Vilman ja Demin. Lisäksi eräs tuttu jo vuosien takaa tuli ihan vain meitä katsomaan. Kiitos teille kaikille, tuli todella hyvä mieli! Kuva- ja videomateriaaliakin on, mutta nyt olen liian väsynyt niiden kanssa säätämiseen, vaikka kovasti haluaisinkin kuvia jo julkaista. Lupaan palata kuvapostauksen kanssa mahdollisimman pian asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti